Yleisradion toimintaa arvioinut parlamentaarinen työryhmä päätti syyskuussa esittää leikkauksia sen rahoitukseen. Avoimuutta lisätään ja Yleä vaaditaan varautumaan nykyistä paremmin myös poikkeusoloihin.
Eri puolueista koostunut työryhmä esitti Yleisradion rahoitusta nostavan indeksin jäädyttämistä kolmeksi vuodeksi. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että rahoitus on vuonna 2027 noin 47 miljoonaa euroa vähemmän kuin se olisi ollut ennen muutosta. Määrärahoista maksettava arvonlisävero korotetaan lisäksi kymmenestä prosentista 14 prosenttiin vuoden 2026 alusta lähtien.
Leikkaukset jäivät melko vähäisiksi suhteessa siiten, mitä joistakin puolueista oli vaadittu aiemmin. Helsingin yliopiston vanhempi yliopistonlehtori Kari Karppinen kuvailee aiheesta käytyä julkista keskustelua turhauttavaksi ja poliittisten irtopisteiden keräämiseksi.
– Keskustelu on myös hyvin puoluepoliittisesti jakaantunutta, kun keskustellaan leikkauksista ja sitten vähän identiteettipoliittisin perustein puhutaan Ylen moninaisuusstrategioista ja muista. Ylen tehtävistä tai roolista yhteiskunnassa laajemmin ei oikeastaan edelleenkään keskustella juuri ollenkaan, Kari Karppinen sanoo Verkkouutisten Asiakysymyksen haastattelussa.
Hänen mukaansa Suomelle järkevä viiteryhmä ovat muut Pohjoismaat, joissa yleisradioyhtiöiden rahoitus on suunnilleen samalla tasolla. Asukasta kohden budjetti on suurempi Norjassa, mutta hieman pienempi Tanskassa ja Ruotsissa. Alueen mediamalli näyttää globaaleissa vertailuissa suorastaan ihanteelliselta.
– Pohjoismaat ovat kansainvälisissä vertailuissa median vapaudessa ja luottamuksessa mediaan maailman kärjessä, Kari Karppinen huomauttaa.
Euroopassa yleisradiotoiminta on järjestetty eri tavoin. Esimerkiksi Etelä-Euroopassa se on osittain mainosrahoitteista, ja Itä-Euroopassa se perustuu entisille valtionyhtiöille. Karppisen mukaan Pohjoismaiden mallissa etuna on se, että yleisradiotoiminta on suhteessa muihin maihin riippumatonta valtiosta.
– Yleisradion laajempana tehtävänä on tarjota sekä mainostajien kaltaisista kaupallisista intresseistä että valtiosta riippumatonta tiedonvälitystä. Se tukee monipuolista tiedonvälitystä ja kansalaisten tiedonsaantia. Siitä pitäisi keskustella, kuinka paljon toimintaan kuuluu esimerkiksi alueellista uutisointia tai kulttuuria, viihdettä ja niin edelleen, Karppinen toteaa.
Hän viittaa tutkimuksiin, joiden perusteella vahva yleisradiojärjestelmä tukee myös muun mediakentän toimintaa. Näissä maissa kansalaisilla on parempi tietämys yhteiskunnallisista asioista ja korkeampi luottamus mediaan. Median riippumattomuus on lisäksi paremmalla tasolla.
Tutkija tyrmää Medialiiton väitteet siitä, että Ylen toiminta veisi ilmatilaa yksityiseltä sektorilta. Medialiitto perusteli Euroopan komissiolle tekemää kanteluaan mielipidekyselyillä, joiden mukaan Ylen tekstimuotoiset verkkosisällöt vähentävät halukkuutta maksaa sanomalehtien sisällöstä. Tutkimusten perusteella asia on pikemminkin päinvastoin.
– En näe asiaa niin kuin lobbarit yrittävät väittää. On tutkimuksia, jotka viittaavat siihen, että maissa, joissa on vahva yleisradiotoiminta, kansalaiset myös kuluttavat enemmän kaupallisia medioita ja maksavat mediasisällöistä. Se ikään kuin kouluttaa ihmisiä kuluttamaan uutissisältöjä, Kari Karppinen sanoo.
Oxfordin yliopiston ja Reuters-instituutin viimevuotisessa vertailussa listattiin maita sen perusteella, kuinka suuri osa kansalaisista piti julkisen palvelun mediaa tärkeänä itselleen ja koko yhteiskunnalle. Suomessa näin ajattelevien osuus oli vertailun ykkössijalla.
