Helsingin Suvilahden luvallisen graffitiseinän teoksia koskevassa keskustelussa näkyy kansanedustaja Tere Sammallahden (kok.) mukaan yhteiskunnallinen tekopyhyys ja kaksinaismoraali. Hänen mukaansa ne ”kirkuvat hiljaisena vasten kasvoja mediasta, somesta ja veronmaksajien elättämältä järjestökentältä”.
Helen Sähköverkko Oy:n hallinnoimaan seinään tehdyssä ja sittemmin poistetussa graffitissa torahampainen ja punaisin hakaristisilmin kuvattu valtiovarainministeri Riikka Purra (ps.) piteli verisiä saksia. Hänen eteensä oli maalattu neljä hautakiveä. Niissä luki R.I.P (lepää rauhassa) taide, empatia, järki ja Suomi. Poiston jälkeen tilalle maalattiin heti uusi teos. Siinä huppupäinen hahmo työntää miekan läpi hakaristisilmäisen valtiovarainministerin selästä. Takana on hautakivi, jossa lukee R.I.P taide (molemmat kuvat löytyvät rinnakkain jutun lopusta).
– Pohtikaapa reaktiota, jos vastaava graffiti olisi tehty Sanna Marinista? Jos keskeltä Helsinkiä olisi löytynyt seinä, jossa armoitettu ex-pääministerimme olisi esitetty kaiken saksillaan tappavana paholaisena? Saati, että olisi esitetty joku puukottamassa hakaristi-silmäinen Marin hengiltä?, Sammallahti kysyy X:ssä julkaisemassaan kirjoituksessa.
Kansanedustajan mukaan ”hulabaloo olisi ollut täysin vertaansa vailla”.
– Koko mediakenttä olisi kirkunut naisvihasta kymmenien artikkelien voimalla. Veronmaksajien rahoilla elävät nais-, ihmisoikeus-, taide- ja muut pääosin intersektionaalista feminismiä toitottavat järjestöt olisivat tehneet näkyviä some-kampanjoita, joille media olisi antanut auliisti tilaa ja näkyvyyttä. Poliitikot kautta puoluekentän olisivat tuominneet tapauksen vastenmielisenä ja asiasta olisi pian todennäköisesti keskusteltu myös täysistunnossa, Tere Sammallahti sanoo.
Hän kysyy, mitä tapahtuu nyt kun ”taideprotestin” kohteena on valtiovarainministeri Purra.
– Ei mitään. Ei näy mediassa analyyseja naisministeriin kohdistuvasta naisvihasta. Itse asiassa sukupuoli näyttää lakanneen tässä tapauksessa olevan tekijä alkuunkaan. Veronmaksajien lihottama punertava järjestökenttä on hipihiljaa. Ei näy edustajakollegoiden julkista tukea Riikalle.
– Stadin pormestari Paavo Arhinmäen (vas.) FB-analyysissä usein leimakirveenä käyttämänsä termi ”naisviha” onkin korvautunut ylevillä periaatteilla taiteen vapaudesta, demokratiasta, vapaasta yhteiskunnasta ja taiteen roolista vallanpitäjien kriitikoina.
Sammallahti jatkaa olevansa Arhinmäen kanssa samaa mieltä siitä, että taiteen pitää olla vapaata. Suomessa näin ei kuitenkaan kansanedustajan mukaan ole, koska yhteiskunnallinen reaktio tällaisiin taideprojekteihin riippuu täysin siitä, onko kyse kritiikistä oikeistolaisesta vai vasemmistolaisesta poliitikosta.
– Yksikään, toistan, yksikään taidetukielätti ei haluaisi tai uskaltaisi tehdä puoliksikaan noin raflaavaa teosta yhdestäkään vasemmistopoliitikosta sukupuoleen katsomatta. Siinäpä sitä taiteen vapautta kerrakseen.
– Hupaisana yksityiskohtana mainittakoon, että tässä tapauksessa vertailusta voidaan vieläpä poistaa sukupuolen, ihonvärin, uskonnon ja muiden vastaavien tekijöiden vaikutus, joihin vasemmistohegemonia mieluusti vetoaa selittäessään, miksi miksi heitä ei koske samat standardit, joita he vaativat muita noudattamaan.
Tere Sammallahti sanoo, ettei usko Riikka Purran pahoittavan mieltään tällaisesta eikä pidä tällaista teosta tietenkään naisvihana. Hänen mukaansa näin raflaavia poliittisia graffiteja pitää myös totta kai voida tehdä.
– Tämä Marin vs. Purra-ajatusharjoitus kuitenkin paljastaa todella syvään juurtuneita kaksoisstandardeja yhteiskunnastamme. Kaksoisstandardeja, joiden olemassaolon moni journalisti, järjestöaktiivi ja tiettyjä ideologioita tunnustava poliitikko mieluusti kieltää, mutta joita media, järjestöt, poliittiset aktiivit ja jopa tietyt viranomaiset toistavat työssään päivittäin.
– Toivon kirjoituksen toimivan lempeänä itsetutkiskelun työkaluna kaikille heille, jotka eivät tämän kaksoisstandardin olemassaoloon usko. Ja myös henkisenä tukena heille, jotka ihmettelevät, eivätkö muut näe mitä he itse näkevät? Kyllä me näemme ja meitä on paljon. Uskaltakaa kertoa havaintonne ääneen, vain niin asiat lopulta muuttuvat.
Seinää hallinnoiva yhtiö perusteli ensimmäisen graffitin poistoa Helsingin Sanomille keskiviikkona sillä, ettei se tarjoa pintojaan poliittisen keskustelun alustaksi.
– Tämä koskee kaikenlaisia poliittisia viestejä ja tunnuksia, mutta aivan erityisesti vihaa, syrjintää tai väkivaltaa edustavia symboleja ja niiden levittämistä, minkä vuoksi Kalasataman graffitiseinän maalaus jouduttiin lopulta poistamaan, yhtiö vastasi sähköpostitse.
Alkuperäisen graffitin tehnyt Tuomas Holst on puolestaan kutsunut teoksen poistosta lähtenyttä keskustelua HS:lle onnenpotkuksi, mutta sanoo myös selvittävänsä mahdollisuutta ryhtyä oikeudellisiin toimiin asiassa. Taiteilija sanoo teoksensa tuoneen näkyväksi Riikka Purran ”aika avoimen rasistista menoa” ja tukien leikkauksia, joita taiteilija luonnehtii väkivallaksi. Graffitin poisto on hänestä kajoamista taiteen vapauteen.
Sananen yhteiskunnallisesta tekopyhyydestä ja kaksinaismoraalista, joka kirkuu hiljaisena vasten kasvoja mediasta, somesta ja veronmaksajien elättämältä järjestökentältä.⛓️
Pohtikaapa reaktiota, jos vastaava graffiti olisi tehty Sanna Marinista? Jos keskeltä Helsinkiä olisi… pic.twitter.com/jZKvZt95bH
— Tere Sammallahti 🇫🇮💙🇺🇦 (@TereSammallahti) December 18, 2024