Hallituksessa halutaan selkeyttää sitä, mitä tietoja poliisi voi itse käyttää ja saada muilta viranomaisilta pyrkiessään torjumaan vakavaa ja järjestäytynyttä rikollisuutta. Sisäministeriössä on tänään käynnistynyt kaksi hanketta, joista toinen liittyy rikostiedusteluun ja toinen tehokkaaseen tiedonvaihtoon.
Sisäministeriön poliisiosaston osastopäällikön Tomi Vuoren mukaan esimerkiksi sosiaali- ja terveystietojen saannissa ja hyödyntämisessä liikutaan usein harmaalla alueella:
– Poliisi tietää, kenellä on ampuma-aseita. Joku muu tietää, että jollain henkilöllä on mielenterveysongelmia, mutta pitääkö näiden tietojen kohdata. Ja missä kohtaa yhteiskunta vetää sen rajan, Vuori kuvasi asiaa sisäministeriön mediatilaisuudessa maanantaina Helsingissä.
Esimerkkinä hän nosti sosiaali- ja terveyspuolen tietojen lisäksi myös sosiaalisen median:
– Yleisvalvonnasta jos puhutaan, saako esimerkiksi some-kanavien keskustelua seurata, saako sieltä kohdennetusti hakea tietoa, analysoida sitä ja päästä sitä kautta johonkin lopputulokseen – nämä eivät ole itsestään selviä asioita.
Tomi Vuori korosti tilaisuudessa, ettei kyse ole niinkään uusista toimivaltuuksista eikä tiedon saannin määrä ole ongelma.
– Tarkoitus on selvittää ja kirkastaa, mitä tietoja poliisi voi käyttää – ottaen huomioon poliisilla ihan legitiimisti olevat tiedot – mitä se saa käyttää torjuakseen erityisesti vakavaa ja järjestäytynyttä rikollisuutta. Ja toiseksi, mitä tietoja se legitiimisti muualta voi saada.
Rikostiedusteluhankkeen tavoitteena on Suomen sisäisen turvallisuuden parantaminen ja säädösperustan luominen poliisin rikostiedustelulle. Tehokkaan tiedonvaihtohankkeen tavoitteena on valmistella muutokset poliisilakiin ja poliisin henkilötietolakiin niin, että sääntely mahdollistaa tehokkaan ja toimivan tiedonvaihdon poliisin nykyisessä toimintaympärtistössä.
Molempiin hankkeisiin liittyen asetettiin tänään työryhmät. Hankkeiden toimikaudet kestävät toukokuun 2026 loppuun.
