Politiikan vuosi 2024 päättyi kireissä tunnelmissa. Ilmapiiri kansanvallan pyhimmässä eli eduskunnassa on ollut pitkään tympeä. Näkyvin esimerkki on sosiaali- ja terveysvaliokunta, jossa vaikeiden asioiden lisäksi solmussa ovat olleet henkilösuhteet.
Maalittamisesta ja identiteettipolitiikasta syytettyjen penkille on istutettu vihreät, perussuomalaiset ja sosiaalinen media. Mutta miksi perinteiset suuret puolueet tärvelivät puhevälinsä ja ajautuivat törmäyskurssille?
Vastausta voi haeskella lähihistoriasta. Kokoomuksen, sosiaalidemokraattien ja keskustan valinnoilla oli merkittävä vaikutus vastakkainasettelun voimistumiseen.
Keskusta valitsi 2012 puheenjohtajakseen Juha Sipilän. Kaksi vuotta myöhemmin ammattiliitto Pron puheenjohtaja Antti Rinne syrjäytti Jutta Urpilaisen SDP:n johdosta, ja Alexander Stubb aloitti kokoomuksen puheenjohtajana.
Kolmikolla oli verrattain lyhyt ura hallitus- ja eduskuntapolitiikassa. Sipilä oli entinen omistajayrittäjä ja Rinne ay-johtaja. Stubb hallitsi kansainväliset asiat, joista puolueet ovat olleet lähes samaa mieltä.
Kolmen silloisen valtionhoitajapuolueen valinnoista alkoi erikoinen ajanjakso Stubbista Sanna Mariniin (sd). Pääministereiksi nousi neljä suhteellisen tuoretta ja hallituspolitiikassa kokematonta henkilöä.
Hallituksen ilmapiiri synkkeni pian sen aloitettua kesällä 2014. Pääministeri Stubb ja valtiovarainministeri Rinne ajautuivat kiistoihin.
Rinne ilmoitti, että SDP ei mene samaan hallitukseen Stubbin johtaman kokoomuksen kanssa. Kiukuttelulla on ollut kauaskantoiset seuraukset.
Vuoden 2015 vaalien jälkeen Sipilä kokosi porvarihallituksen ja jätti SDP:n oppositioon.
Pääministeri uhkasi pakkolaeilla heikentää palkka- ja sosiaalietuuksia, ja ay-liike marssi torille. Sipilän ja valtiovarainministeri Stubbin yhteistyö takkusi heti, ja hallitus oli kompastua sote-uudistukseen.
Rinne piti sanansa 2019 ja torjui sinipunan. Hän houkutteli hallitukseensa vaalitappion kärsineen keskustan ja sysäsi kokoomuksen oppositioon.
Rinteen ajauduttua umpikujaan pääministeriksi ja SDP:n puheenjohtajaksi noussut Sanna Marin jatkoi samalla linjalla. Kokoomusta inhoava Marin vei 2023 puolueensa oppositioon. Rinteen sinipunakirous piti.
Marin, Rinne, Sipilä ja Stubb ovat poistuneet sisäpolitiikan pelikentältä. Kymmenen vuotta sitten tehtyjen valintojen vaikutukset näkyvät vieläkin.
Vuoden 2015 vaalien jälkeen hallituksen poliittinen kokoonpano on tukenut blokkiutumista. Hallitukset on koottu siten, että oppositio on ollut joko hallituksen oikealla tai vasemmalla puolella.
Marinin hallituksella oli vastassaan oikeisto-oppositio. Pääministeri Petteri Orpon (kok.) ministeristön haastajat löytyvät hallitusrintaman vasemmalta puolelta.
Pääministereiden lisäksi politiikan ilmapiiriin ovat vaikuttaneet vaihtelut puolueiden kannatuksissa. Perussuomalaisten paisuminen suureksi puolueeksi on nostanut uusia kasvoja esiin ja muuttanut politiikan asialistaa ja pöytätapoja. Keskustan kuihtumisella ja vihreiden siirtymisellä vasemmalle on ollut merkitystä.
Uusi tekniikka, sosiaalinen media ja kansainväliset esimerkit ovat uudistaneet politiikan työtapoja. Yhteydenpito mediaan on muuttunut.
Eduskunta on työpaikka, mutta työntekijät eivät ryhmäydy kuin ennen. Väliin ovat tulleet tekniikka ja avustaja-armeijat.
Pääministeri ja hallitus johtavat poliittista keskustelua. Orpon lisäksi suuri vastuu on oppositiopuolue SDP:n puheenjohtajalla Antti Lindtmanilla.
Puolueiden johdossa on tällä hetkellä kokeneita poliitikkoja. Orpon ja Lindtmanin lisäksi joukkoon kuuluu keskustajohtaja Antti Kaikkonen. Tilanne on erilainen kuin kymmenen vuotta sitten. Kysymysmerkkien ja uhkakuvien lisäksi toivo paremmasta elää.
