Tasavallan presidentti Alexander Stubb puhui syyskuussa Tampereen yliopiston opiskelijoille nykypäivän poliittisesta keskustelukulttuurista. Teema on tärkeä paitsi nuorille, myös kaikille meille muille yhteiskunnalliseen keskusteluun osallistuville.
Presidentti muistutti, että arvokas ja sivistynyt käytös on yhä harvinaisempaa politiikan kentällä. Olen tässä hiljattain istunut kuuntelemassa eduskunnan kyselytuntia ja budjettikeskusteluja ja asia ei olisi voinut tulla selvemmäksi. Monilla on puheenvuoroissaan vain tavoitteena nokittaa vastapuolta mahdollisimman nokkelilla sanankäänteillä.
Keskustelun nopeus ja välitön reagointi ovat syrjäyttäneet rauhallisen ja harkitun pohdinnan ja asioihin perehtymisen. Sosiaalinen media ja sen algoritmit ovat tuoneet mukanaan kulttuurin, jossa asioita käsitellään nopeasti ja pinnallisesti. Some on yhteiskunnallisen provosoimisen ja riitelyn areena, jolla kärjekkäät viestit herättävät enemmän reaktioita ja johtavat lopulta keskustelun polarisoitumiseen.
Yhteiskunnallisen keskustelu on ollut alun perin hidasta ja punnitsevaa, mutta nykyajan hektisessä maailmassa sille ei ole aikaa. Tämä kehitys vie tilaa pohdinnalta, joka voisi kehittää ja viedä eteenpäin demokraattista järjestelmää. Kiireen lisäksi liian samanlaisille mielipiteille altistuminen rajoittaa ajattelun kehitystä ja niinpä sietokykymme erilaisille mielipiteille on vähentynyt.
Sosiaalisen median kuplat ja jatkuvasti mukautuva algoritmitodellisuus varmistavat, että ympäröimme itsemme samanmielisillä ihmisillä ja ajatuksilla. Tämä vahvistaa omia näkemyksiämme, mutta samalla se heikentää kykyä ajatella itsenäisesti ja kriittisesti. Algoritmit syövät ajattelun monimuotoisuutta. On vaarallista, jos politiikkaan syntyy ilmapiiri, jossa ei ole tilaa virheille tai mielipiteen muuttamiselle.
Presidentti Stubb kehotti opiskelijoita uteliaisuuteen, avoimeen mieleen ja älylliseen itsensä haastamiseen. Se on myös avain parempaan keskustelukulttuuriin. Omien käsitysten haastaminen ja erilaisille mielipiteille altistuminen on ajattelun kehittymisen ehto. Sivistynyt ja moniääninen keskustelu on myös demokratian elinehto.
Nykymaailma on täynnä virikkeitä ja jatkuvaa viihdettä, jotka eivät anna tilaa rauhoittumiselle ja syvälliselle pohdinnalle. Vaikka olemme jatkuvasti tiedon ja ärsykkeiden ympäröimiä, ajattelumme syvyys ja luovuus kaventuvat entisestään. Jos ei siedä hetkiä ilman virikkeitä, menettää samalla kyvyn luoda uutta. Presidentti Stubbin ehdotus varata aikaa pelkälle tylsyydelle, korkeintaan kirja seuranamme, onkin siis enemmän kuin ajankohtainen.
