Suomen eläkejärjestelmä on vankka ja toimii hyvin, ja sen tulokset sijoittuvat hienosti kansainvälisessä vertailussa. Näin luonnehtii Suomen järjestelmää arvioinut tanskalainen professori Torben M. Andersen.
Muihin Pohjoismaihin verrattuna Andersen nostaa Suomen järjestelmän vahvuuksiksi yhden luukun periaatteen, yksinkertaisen rakenteen, eläkeoikeuksien säilymisen sekä eläkkeiden riittävyyden.
– Kansalaisen näkökulmasta järjestelmä toimii tehokkaasti, kun kaikki työuran aikana karttuneet eläkkeet voi hakea ja saada yhdeltä luukulta. Samalla Suomen järjestelmällä on suhteellisen ymmärrettävä etuusperusteinen rakenne. Yksilön kannalta etuna ovat tällöin pienemmät tiedonsaantiongelmat kuin sellaisissa maissa, joissa eläketulo tulee monista lähteistä, Andersen sanoo Eläketurvakeskus ETK:n tiedotteessa.
Suomen eläkejärjestelmä edistää osaltaan myös työmarkkinoiden toimintaa. Andersen huomauttaa, että Suomessa eläkesäännöt ja oikeudet etuuksiin eivät ole työpaikan vaihdon esteenä. Tällöin työntekijällä on yksi huoli vähemmän.
Eläkejärjestelmiä arvioitaessa yksi tärkeimpiä perusteita on eläkeläisköyhyys. Andersenin mukaan Suomi on sekä eläkeläisköyhyydessä että korvaustasoissa samanvertainen tai jopa parempi kuin useimmat muut maat. Esimerkiksi 66 vuotta täyttäneistä miehistä vain noin viisi prosenttia ja naisista kahdeksan prosenttia oli köyhiä vuonna 2016.
OECD käyttää köyhyysriskirajana 50 prosenttia mediaanitulosta. EU on määritellyt köyhyysriskirajan 60 prosenttiin.
– Vaikka eläkeläisköyhyyttä ei ole onnistuttu täysin torjumaan, eläkeläisten joukossa harvemmat jäävät yleisesti käytettyjen köyhyysrajojen alapuolelle kuin koko väestössä. Eläkkeiden korvausasteet ovat myös kansainvälisesti verraten korkeat, Andersen arvioi.
Tulevaisuuskin näyttää hänen mukaansa melko hyvältä. Eläkkeiden ennakoitavissa oleva reaaliarvo ja siten myös elintaso kasvaa kaikissa väestöryhmissä tulevaisuudessa.
Andersen kuitenkin huomauttaa, että eläkeläisten ja työmarkkinoilla olevien välinen tuloero on kasvamassa. Tämä johtuu pääasiassa elinaikakertoimesta ja siitä, että indekseillä tarkistettu eläketaso jää jälkeen ansiotason keskimääräisestä kehityksestä.
– Vaikka indeksointi tukee eläkejärjestelmän rahoituksellista kestävyyttä, herää kysymys, onko tämä kehitys poliittisesti kestävää. Aikaa myöten myös eläkeläisten ryhmässä on kasvavaa eriarvoisuutta eri koulutustasojen, sukupuolten ja ikäryhmien kesken.
Nostetaanko eläkemaksuja vai vahvistetaanko sopeutusmekanismeja
Suomen eläkejärjestelmää on viime vuosikymmenillä uudistettu useaan otteeseen. Andersen arvioi raportissaan, että Suomen on jatkettava uudistuksiaan eläkkeiden rahoituksen vahvistamiseksi.
Uusimmat automaattiset sopeutusmekanismit, kuten elinaikakerroin ja lakisääteisten eläkeikärajojen tarkistukset, ovat jatkossakin keskeisessä roolissa eläkkeiden rahoituksen kestävyydelle. Nykymuodossaan ne eivät kuitenkaan riitä.
– Rahoituksellinen kestävyys kohtaa haasteita keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä, koska sopeutusmekanismit eivät ole tarpeeksi vahvoja varmistaakseen maksujen ja menojen tasapainon. Ennusteiden analysointi osoittaa selkeästi, että ongelma on syntymässä. Se on pakko ratkaista.
Ongelman huomiotta jättäminen lisää todennäköisyyttä, että tulevaisuudessa on tehtävä suuria muutoksia. Tämä luo epävarmuutta ja vaikuttaa sukupolvien väliseen tulonjakoon.
– Siksi on tärkeää luoda uudistusstrategia, jossa päätetään, nostetaanko eläkemaksuja tulevaisuuden menonlisäysten rahastoimiseksi ennakolta vai vahvistetaanko sopeutusmekanismeja.
Eläkemaksujen nostamisen ja sopeutumismekanismien vahvistamisen lisäksi Andersen näkee syytä uudistaa sijoitustoiminnan ja vakavaraisuuden sääntelyä.
Kehuja ja kehittämiskohteita
– Suomen eläkejärjestelmä pärjäsi katsastuksessa kokonaisuutena hyvin. Suomessa emme välttämättä osaa arvostaa, kuinka eläketurva järjestyy vakuutetulle yksinkertaisesti eikä muodosta työmarkkinoille liikkuvuusesteitä, arvioi Eläketurvakeskuksen toimitusjohtaja Mikko Kautto.
– Toisaalta arvioija kiinnitti huomiota maksutasojen eroihin ja kehitysnäkymiin. Rahoitushaasteisiin vastaamisen tapa nousee arviosta keskeiseksi keskusteltavaksi kysymykseksi.
Torben M. Andersenin tuore raportti kuuluu jo perinteeksi muodostuneeseen Suomen eläkejärjestelmien ulkoisten arvioiden sarjaan. Järjestelmää ovat arvioineet aikaisemmin Axel Börsch-Supan (2005), Nicholas Barr (2013) ja Keith Ambachtsheer (2013).
Andersen työskentelee professorina Aarhusin yliopistolla ja osallistuu aktiivisesti Tanskan eläkejärjestelmän kehittämiseen. Hän on Tanskan suurimman työeläkeyhtiön, ATP:n, hallintoneuvoston puheenjohtaja.
