– Matematiikan ylioppilaskirjoituksissa pitäisi palata kynän ja paperin käyttöön. Ylioppilaskirjoitusten sähköistäminen pakottaa käyttämään näitä järjestelmiä myös opetuksessa, mikä vie aikaa ja energiaa varsinaiselta matematiikan oppimiselta tuomatta kuitenkaan opetuksen sisältöön mitään merkittävää lisäarvoa.
Ehdotuksen takana on matematiikan ja matematiikan opetuksen professori Timo Tossavainen.
Tossavainen työskentelee Luulajan teknillisessä yliopistossa, joten teknologiavastaisuudesta hänen ehdotuksessaan tuskin on kyse. Päinvastoin. Teknologiamyönteisyys kuuluu professorin ammattiin, ja se näkyy muun muassa Tossavaisen artikkeleista, joissa hän käsittelee tekoälyä ja sen monipuolisia käyttömahdollisuuksia.
– Minä puolustan perinteistä käsityötä matematiikan opiskelussa ja kokeissa ennen kaikkea sen takia, että perinteisillä työvälineillä matemaattinen ajattelu kielentyy välittömästi paperille ilman, että tarvitsee ajatella ylimääräisen laitteen kautta. Ohjelmoinnin opettelu on toki asia erikseen, mutta sen voi toteuttaa täysin yo-kirjoituksista riippumatta, sanoo Tossavainen.
– Matemaattinen ongelmanratkaisu on muun muassa ratkaisuideoiden hahmottelemista kuvioiden piirtämisen ja laskemisen avulla. Välillä kuvio tai lasku menee pieleen, mutta kun paperia riittää, niin oppilas voi ilman ongelmia aloittaa uudestaan ja hyödyntää aiemmista suhruista sen, mikä on käyttökelpoista. Ei tähän tarvita muuta kuin kynä ja paperi.
– Jos samaa yrittää tehdä hiirellä tai näppäimistön avulla tietokoneen näytöllä, kaikki on kömpelömpää ja vie enemmän aikaa, varsinkin aiempien yritelmien hyödyntäminen, koska asiat eivät mahdu yhtä aikaa näytölle. Mutta kaksi A4-paperia mahtuu mainiosti oikealle työpöydälle, Tossavainen jatkaa.
”Työelämässä tarvittavat ohjelmistot oppii myöhemminkin”
Koulujen digiloikkaa ja siihen osana kuuluvaa yo-kirjoitusten sähköistämistä perusteltiin aikanaan muun muassa tulevaisuuden työelämätarpeilla. Mitä Tossavainen siihen vastaa?
– Sähköisiä yo-kokeita tai digiä koulumatematiikassa ei tarvitse perustella millään työelämätarpeilla. Oleellisempaa on oppia matemaattista ajattelua, minkä jälkeen työelämässä tarvittavien ohjelmistojen käytön oppii helposti, kun siihen on konkreettinen ja ajankohtainen tarve, sanoo Tossavainen.
– Se, että koulussa opitaan ohjelmoinnin alkeita ja algoritmista ajattelua, riittää mainiosti matemaattisiksi digitaidoiksi koululaiselle. Tekstinkäsittelyn ja somen käyttötaitoa voidaan opiskella muissa oppiaineissa.
Koulumaailmasta tai esimerkiksi yliopistomatemaatikkojen keskuudesta ei ole vaikeaa löytää kannattajia Tossavaisen ehdotukselle. Sähköisten yo-kirjoitusten tai digiloikan kriitikoiden asenteen voisi kiteyttää erään rehtorin toteamuksella, että jos jostakin teknologiasta on enemmän haittaa kuin hyötyä, siitä pitää voida luopua. Tai korvata se edes jollakin paremmalla ja toimivammalla teknologialla, jonka tässä tapauksessa tulisi siis palvella matematiikan oppimista.
Lukiolaiset nostavat usein itse esiin toiveen kirjoihin palaamisesta matematiikassa ja myös muissa aineissa. Esimerkiksi huhtikuussa 2024 espoolaiskoulun opettaja pyysi luokkansa innoittamana lupaa kirjojen hankkimiseen, mutta Espoon kaupunki torppasi idean – muun muassa sähköisiin yo-kokeisiin vedoten.
”Kirjoitetut kokeet voisi skannata”
Matematiikan oppimistulokset ovat heikentyneet hälyttävällä tavalla Suomessa, mutta siihen lienee paljon muitakin syitä kuin digilaitteiden käyttö oppitunneilla tai sähköiset yo-kirjoitukset. Yliopistoista ja ammattikouluista kerrotaan, että jatko-opintojaan aloittelevien opiskelijoiden matemaattiset valmiudet laskevat vuosi vuodelta.
Entä päädyttäisiinkö Tossavaisen ehdotuksella siihen, että kouluista alettaisiin taas lähetellä tonnitolkulla paperia – ensin jumppasaleista aineenopettajille, ja heiltä yo-lautakunnalle?
Ei toki. Tossavaisen ajatuksia myötäilevä, teknillisestä fysiikasta ja matematiikasta tutkijakoulutuksen saanut lukion opettaja ehdottaa, että kokelaat tekisivät yo-tehtävät kynällä ja paperilla, mutta vastaukset skannattaisiin tarkistusta varten. Tämä kuulostaa Tossavaisenkin mukaan fiksulta teknologian hyödyntämiseltä.
Merkille pantavaa on myös se, että kansainvälisissä nuorten matematiikkaolympialaisissa käytetään nimenomaan perinteisiä menetelmiä. Kovatasoisen kisan osallistujilla on vain kynä ja paperi aivotyönsä tukena. Tämä ei ole estänyt monia olympiadeja suuntautumasta myöhemmin opinnoissaan ja työelämässä vaativiin IT-alan tehtäviin.
