Julkisten menojen kasvattaminen ja velan ottaminen nykyisessä taloustilanteessa on ilmeisen älytöntä, Turun yliopiston taloustieteen professori Matti Viren sanoo Verkkouutisten haastattelussa.
Valtiovarainministeriön ensi vuoden budjettiesitys on 1,7 miljardia euroa alijäämäinen. Suomi siis velkaantuu vielä nousukauden huipullakin. Vuoden 2014 kuuden miljardin velkaantumistahdista on tosin tultu alaspäin.
Edellinen nousukauden huippu osui kymmenen vuoden taakse ja silloinen BKT:n taso on saavutettu vasta nyt. Valtion budjetti näytti kuitenkin vielä kymmenen vuotta sitten varsin erilaiselta. Vuonna 2008 rahaa jäi yli velkojen lyhentämiseen liki kaksi miljardia euroa, vaikka valtion verotulot olivat tuolloin ostovoimakorjatusti lähes kolme miljardia euroa pienemmät kuin nyt.
Helsingin Sanomien selvityksen mukaan syynä on viiden suuren menoerän kasvu. Ne ovat eläkkeet, sairausvakuutukset, työttömyystuet, yleinen asumistuki ja kuntien valtionosuudet. Yhteensä nämä menot ovat kasvaneet kymmenessä vuodessa 6,1 miljardilla eurolla. Näiden menojen voi olettaa kasvavan jatkossakin, kun väestö ikääntyy.
– Suuri virhe on tapahtunut siinä, ettei menokuria ole harjoitettu, Matti Viren sanoo.
Professorin mukaan vuonna 2009 alkanutta finanssikriisiä ajateltiin suhdannetaantumana, jota pitää tasoittaa.
– Se on mennyt vähän overiksi siinä mielessä, että suhdannetaantumaa on tasoitettu siinäkin vaiheessa, kun talous selvästi oli jo kääntynyt kasvuun. Vuodesta 2015 eteenpäin on ollut tarpeetonta tämä julkisen sektorin menojen kasvattaminen ja alijäämäisyys, Viren toteaa.
– Ei kai menojen pitäisi olla mitenkään kiveenhakattuja kun eivät ne tulotkaan sen kummemmin ole perustuslain määräämiä. Pakkohan niihin on puuttua, hän jatkaa.
Matti Virenin mukaan helpoin tapa aloittaa valtion menojen karsiminen olisi jäädyttää etuuksien indeksikorotukset. Myös tukijärjestelmiä voisi ajatella uusiksi. Tähän mennessä asumis- ja toimeentulotukiin tehdyt uudistukset ovat Virenin mukaan johtaneet vain menojen kasvuun.
”Kymmenen prosenttia liikaa”
SAK linjasi hiljattain, että seuraavan hallituksen on pakko korottaa veroja julkisten menojen kattamiseksi, koska helppoa leikattavaa ei ole. Matti Viren näkee asian toisin. Hänen mukaansa Suomen verotus on auttamattomasti liian korkeaa.
– Suomen veroaste on karkeasti ottaen kymmenen prosenttia korkeampi kuin muualla Euroopassa – muusta maailmasta nyt puhumattakaan. Aika ylimääräinen painolasti meillä on taloudessa.
– Meillä on kymmenen prosenttia liikaa veroa – tarkoittaa myös, että meillä on vähän enemmän kuin kymmenen prosenttia liikaa menoja.
Matti Viren muistuttaa, että suomalaiset yritykset joutuvat kilpailemaan Euroopassa tämän ylimääräisen kustannusrasitteen kanssa.
– Yrittäjä pitää talouden ja kilpailukyvyn pyörimässä. Verotus ja kilpailukyky eivät ole toisistaan riippumattomia. En oikein ymmärrä, minkä takia Hakaniemessä ajatellaan, että verotus voidaan panna vaikka sataan prosenttiin ja sillä ei ole mitään tekemistä kilpailukyvyn kanssa. Että verotus ei vaikuta mihinkään – se on vain rahat pois ihmisten taskuista eikä vaikuta käyttäytymiseen mitenkään, professori päivittelee.
Usein sanotaan, että työn verotusta voitaisiin kompensoida verottamalla kulutusta. Matti Viren suhtautuu tähän kuitenkin skeptisesti. Viime kädessä verokiila, eli kaikki työhön kohdistuvat verot ja veroluonteiset maksut, on Virenin mukaan täysin riippumaton siitä verotetaanko kulutusta vai työtä.
– Tuskin silläkään suunnalla ihan hirveitä muutoksia saadaan aikaan. Meillä on kertakaikkiaan vaan liian korkea verotus. Veroaste on liian korkea. En usko, että verotuksen rakenteessa voidaan tehdä sellaisia liikkeitä, jotka kompensoisivat liian ankaraa verotusta. Verotuksen taso on ongelma, ei sen rakenne.
Mitä tässä sitten pitäisi tehdä?
– Ensin menot alas ja sitten veroaste alas, Matti Viren summaa.
Nykyisessä tilanteessa ensimmäinen prioriteetti olisi hänen mukaansa velan kasvun katkaiseminen. Professori näkisi hallituksen budjettiriihen jälkeen mieluiten esityksen, jossa on vain yksi rivi.
– ”Valtio käyttää kaiken liikkumatilansa valtion velan supistamiseen ja mitään etuuksia ei koroteta”.
– Jos seuraava hallitus on vähänkään fiksumpi, eikä se uskalla tehdä mitään muuta, olisi sen jäädytettävä vaalikaudella kaikkien etuuksien indeksit, professori evästää.
