Maailman arvostetuimpiin sotatieteilijöihin kuuluva Lawrence Freedman kehottaa tuoreessa Substack-uutiskirjeessään länttä kiinnittämään huomiota kahteen unohdetuiksi luonnehtimaansa sotaan, Tigrayn ja Sudanin konfliktiin. Lontoon King’s College-yliopiston emeritusprofessori Freedman toteaa lännen jättävän pelikentän Afrikassa avoimeksi muille toimijoille, ja vaikka sotien geopoliittinen merkitys onkin vähäinen on lännellä Freedmanin mukaan intressi saada ne päätökseen.
Molemmat konfliktit ovat jääneet Ukrainan ja Gazan sotien varjoon, Freedman toteaa. Etiopian Tigrayssa maan keskushallinto solmi kapinallisten kanssa aselevon verisen sisällissodan jälkeen marraskuussa 2022, mutta jännitteet ovat alueella yhä kireät ja humanitaarinen tilanne vakava. Poliittista prosessia kestävän ratkaisun löytämiseksi ei ole, Freedman kirjoittaa. Myös Sudanissa tilanne on kehittynyt yhä huonompaan suuntaan, ja miljoonat ihmiset ovat joutuneet jättämään kotiinsa kiihtyneen sisällissodan takia, Freedman kuvailee.
Vaikka sotien aiheuttama inhimillinen kärsimys on laajaa, eivät Tigrayn tai Sudanin tapahtumat juuri ylitä maailmanlaajuista uutiskynnystä. Tigrayssa taisteluja käytiin pitkälti ulkomaailmalta eristyksissä, jolloin toimittajat ja kuvaajat eivät saaneet tallennettua suuren yleisön huomiota kiinnittänyttä materiaalia, Freedman toteaa. Lisäksi esimerkiksi strategisesti ja taloudellisesti merkityksetön Tigray ei professorin mukaan yksinkertaisesti ole ”erityisen merkittävä paikka”.
– Ja myös silloin kun sijainti saattaa olla hyvinkin merkittävä, kuten Sudanin tapauksessa, huomiota ohjaa hierarkia, ja tällä hetkellä Ukraina ja Gaza dominoivat. Tälle on erittäin hyvät syyt. Molemmat sodat ovat järisyttäneet kansainvälistä järjestelmää ja herättäneet sellaisia tunteita lännessä joihin kahden sudanilaisen sotapäällikön käsistä riistäytynyt selkkaus ei pysty.
Sotien vertaaminen keskenään on hankalaa, eikä konfliktin uhrien ahdinkoa helpota tieto siitä, että toisessa maailmankolkassa käydään vieläkin verisempää sotaa, Freedman kirjoittaa. Väkivallan tuomitseminen ei riitä, sillä sodan lopettaminen edellyttää myös sen taustojen tuntemista, Freedman neuvoo länttä.
– Lännellä on humanitaaristenkin syiden ohella intressi lopettaa nämä konfliktit, jo pelkästään laajemman destabilisaation ja pakolaisvirtojen mahdollisuuden vuoksi. Yhdysvalloilla ja sen liittolaisilla on diplomaattista vaikutusvaltaa ja resursseja tehdä enemmän.
– Mutta heidän toimillaan on rajansa. Jos, kuten meille jatkuvasti kerrotaan, monet ei-länsimaat pitävät länsimaita sensuroivina, muiden asioihin sekaantuvina ja tekopyhinä, heillä on runsaasti mahdollisuuksia omiin aloitteisiin. Jotkut maat yrittävät tätä sekä Afrikassa että Lähi-idässä, vaikka paikalliset jännitteet ja omat turvallisuusuhat rajoittavat heidän saavutuksiaan. Mutta vaikka jotkin näistä konflikteista vaikuttavat olevn traagisesti ratkaisemattomissa, voimme ainakin kiinnittää niihin hieman huomiota, Freedman kehottaa.
