Venäjän tutkimuksen emeritusprofessori Timo Vihavaisen huolestuneisuus on luettavissa tuoreimmassa Kanavan numerossa 8/2019. Hän pitää ennenkuulumattomina näytelminä oikeustapauksia, joissa ihmisiä, etenkin poliitikkoja on tuomittu ”kiihottamisesta kansanryhmää vastaan”. Näin hänen mukaansa on tehty jopa sellaisissa tapauksissa, joissa on talonpoikaisjärjellä mahdotonta nähdä minkäänlaista yritystä kiihottaa ketään mihinkään.
Vihavainen ottaa tuekseen historianfilosofi Francis Fukuyaman kirjoituksen viime vuoden Foreign Affairs -lehdestä, joka käsitteli ”identiteettipolitiikkaa”. Se on johtanut demokratian kriisiin.
– Sellainen multikulturalismi, jossa jokaisella marginaaliryhmällä on oikeus ja suorastaan velvollisuuskin loukkaantua valtaväestön toiminnan takia, ei voi olla kestävällä pohjalla. … Marginaaliryhmät eivät tässä voi ottaa suurelle enemmistölle kuuluvaa roolia. Muussa tapauksessa valtio hukkaa oman tarkoituksensa ja lopulta edessä on sen epäonnistuminen.
Timo Vihavainen ei näe asiaa pelkästään harmittomana farssina.
– Täydellisen farssin ainekset löytyvät esimerkiksi siitä, että valtakunnansyyttäjä on alkanut tutkia vanhoja Raamattuun viittaavia lausuntoja, jotka vielä periytyvät ajalta, jolloin tutkinnan perusteena olevia määräyksiä ei ollut laissa. Apulaisoikeusasiamiehen tulkinta siitä, että koulujen joulujuhlien järjestäminen kirkossa olisi lainvastaista, kuuluu sekin samaan genreen valtakunnansyyttäjän toiminnan kanssa. Sinne sijoittuu myös sen professorin toiminta, joka kehotti opiskelijoita poistamaan seinältä suurimmaksi kansalliseksi symboliksemme valitun henkilön kuvan.
– Tällaiset suuresta maailmasta meillekin ominut, multikulturalismin ja identiteettipolitiikan ideologiaan perustuvat toimet heijastavat ajattelua, jonka yhteisenä nimittäjänä on radikalismi, valtakulttuurin perinteiden hylkääminen ja niitä vastaan hyökkääminen abstrakteihin periaatteisiin nojaten, Vihavainen toteaa.
Hän katsoo mentävän mahdottomuuksiin, mikäli jokin normaali kansalliseen perinteeseen kuuluva asia halutaan kieltää marginaaliryhmiä loukkaavana. Vihavaisen mukaan on outoa, että erinäiset oikeusjutut ”kiihottamisesta kansanryhmää vastaan” eivät edes ole olleet minkään kansanryhmän edustajien nostamia, vaan yleisen syyttäjän aktiivisuuden tulosta.
Yleinen syyttäjä hakoteillä?
– Aivan järjetöntä ja asiatonta on, kun yleinen syyttäjä alkaa tutkia kansakunnan valtauskonnon pyhien kirjoitusten poliittista korrektiutta. Kypsään aikuisuuteen kuuluu, että tietty määrä leikinlaskua itsestä ja omasta viiteryhmästä kestetään. Sellainen ei saa tulla oikeus- saati poliisiasiaksi. Ajatusrikoksista jaetaan tuomioita vain totalitaarisissa valtioissa, Vihavainen toteaa.
Vihavainen ei halua väittää, että demokratia olisi meillä kriisissä, mutta tätä tietä etenemällä voidaan siihenkin päästä. Vaarana on yhteyden katkeaminen valtaenemmistön oikeuskäsityksiin.
– Ei ole liioiteltua sanoa, että oikeuslaitoksella on nyt vakavan itsetutkiskelun paikka.
