Kanavan uusimmassa numerossa emeritusprofessori Timo Vihavainen vetoaa oikeuskansleria puuttumaan ”syyttäjälaitoksen vaaralliseen kiihkeyteen luisua jopa poliittisen, uskonnollisen tai muun kuppikunnan suosijaksi”. Vihavainen ei Jälkisanat –kolumnissaan mainitse tapauksia tarkalleen, mutta ottaa esimerkiksi Raamatun siteeraamisen.
Vihavaista kummeksuttaa, minkälaisten asioiden parissa syyttäjäviranomainen askartelee. Lakipykälän perusteella on ollut helppo väittää, että tieto, mielipide tai muu viesti muka ainakin panettelee tai solvaa jotakin ryhmää, vaikka ei nyt sitten ihan uhkaisikaan.
– Nyt olemme jo jonkin aikaa saaneet todistaa kummallista näytelmää. Korkeimmat syyttäjäviranomaiset ovat askarrelleet poliitikkojen puheiden parissa jopa eduskunnassa pidettyjen puheiden laillisuudesta kiinnostuneina ja niissä tapahtuneita törkeitä rikoksia muka jäljittäen, Vihavainen kirjoittaa.
– Jopa Raamatun siteeraaminen sosiaalisessa mediassa on haluttu tulkita rikolliseksi ja se on johtanut monien tuntien pituisiin kuulusteluihin maassamme, jossa uskonnonvapaus on perustuslaissa säädetty. Kun asianomainen on kutsuttu keskusteluohjelmaan esittelemään perusteita vakaumukselleen, on seurauksena taas uusi yritys leimata hänet rikolliseksi, hän jatkaa.
Professorin mielestä tässä on ovi avattuna mielivallalle, jota on voitu hyödyntää poliittisesti.
– Vaikka mitään kiihottamista sanan normaalissa merkityksessä ei ole tapahtunut on valtakunnansyyttäjä yrittänyt ajaa asiaansa vastoin asiaa tutkineiden poliisiviranomaisten kantaa.
Vihavainen vetoaa oikeuskansleriin, koska asiassa on rikottu vanhaa lakikirjan oikeus- ja kohtuusperiaatetta.
– Juuri tällaisissa tapauksissa oikeuskanslerin tulisi puuttua peliin. Ajatus normaalista oikeudesta ja kohtuudesta esitetään jo vanhoissa Ruotsin lain tuomarinohjeissa, jotka yhä on painettu lakikirjan alkuun: ”Se, mikä ei oikeus ja kohtuus ole, ei taida olla lakikaan.” Tässä on rikottu törkeästi edellä mainittua vanhaa lakikirjan oikeus- ja kohtuusperiaatetta, Vihavainen toteaa.
Vihavainen näkee vaaraksi, että nyky-Suomessa lainkäyttöä alistetaan politiikan palvelukseen.
– On syystä kysytty, miten tällainen on mahdollista ja valvooko kukaan oikeusviranomaisia. Kuten tiedämme, niille on määrätty valvojansa, joka tässä tapauksessa on oikeuskansleri. Kansalla on oikeus odottaa, että hän virkatehtäviensä mukaisesti ilmaisee kantansa myös näissä tapauksissa, hän toteaa.
