Ukrainan tilanne on nyt vaikea, mutta maa on niittänyt sontatantareella myös menestystä viime aikoina. Näin kirjoittaa arvostettu sotahistorioitsija, King’s College -yliopiston sotatieteiden emeritusprofessori Lawrence Freedman tuoreimmassa Substack-uutiskirjeessään.
Ukraina ei saavuttanut toivottua läpimurtoa kesällä alkaneella vastahyökkäyksellään, Freedman totea. Venäjän puolustusasemat osoittautuvat jo varhaisessa vaiheessa liian vahvoiksi, mutta kokonaiskuva ei professorin mukaan kuitenkaan ole täysin synkkä Ukrainan kannalta.
– Sen kriittinen infrastruktuuri osoitti jonkinasteista kestävyyttä viime talven jatkuvien drone- ja ohjusiskujen edessä. Tämä uhkaa häämöttää nyt jälleen, sillä Venäjä on kasvattanut ohjusvarastoaan, toivoen saavansa yliotteen Ukrainan ilmatorjunnasta.
Lisäksi Ukraina on hyökkääjän sabotaasiyrityksistä huolimatta onnistunut jatkamaan viljan vientiä, nöyryyttäen samalla Venäjän Mustanmeren laivastoa. Ukraina on myös jatkanut iskujaan Venäjän miehittämälle Krimille, Freedman huomauttaa. Puolustustaistelua käyvä Ukraina on lisäksi lisännyt rajusti omaa ase- ja ammustuotantoaan, ja professori huomauttaa Ukrainan nauttivan epävarmuustekijöistä huolimatta yhä merkittävää kansainvälistä tukea.
Tästä huolimatta Ukrainan tilanne on vaikea, Freedman myöntää. Hän viittaa Ukrainan asevoimien komentajan, kenraali Valeri Zaluzhnyin The Economistille antamaan haastatteluun, jossa tämä kuvailee sodan edenneen nyt pattitilanteeseen. Kenraalin mukaan tämä asetelma tuskin muuttuu ilman ”massiivista teknologista harppausta”.
Ukrainalaisille on tullut järkytyksenä, miten paljon miehiä Venäjä on valmis uhraamaan sodassa, Freedman lainaa kenraalin haastattelua.
Sotaan on kuitenkin vaikea kuvitella kestävää poliittista ratkaisua, Freedman kirjoittaa. Jotkut kommentaattorit uskovat Venäjän presidentti Vladimir Putinin suostuvan tulitaukoon, mikäli Venäjä saa vastineena pitää osan miehittämistään alueista. Freedman kehottaa näitä analyytikoita muistamaan, että Putinin todellisena tavoitteena on koko Ukrainan sitominen etupiiriinsä. Putin ei voi hyväksyä Naton kanssa liittoutunutta Ukrainaa.
– Ehkä Putin odottaa Yhdysvaltojen presidentinvaaleja ja (Donald) Trumpin mahdollista paluuta, mutta harva kuitenkaan nojaisi täysin Trumpiin missään asiassa. Ja vaikka hän on saattanut valmistella maataan vielä joitakin vuosia kestävään sotaan, tässä ei olisi paljon tarjottavaa Venäjän kansalle.
– Ukrainalla ei ole muita vaihtoehtoja kuin jatkaa taistelua sen alueiden ollessa miehitettyjä. Venäjällä on vaihtoehto, mutta suostuminen vetäytymisiin nyt nähtäisiin tappiona, Freedman tiivistää pattitilanteen.
Professorin mukaan vaikuttaa nyt siltä, että paras, tai Freedmanin sanoin ”vähiten huono”, vaihtoehto Ukrainan sodassa on konfliktin jäätyminen. Ei kuumaa sotaa eikä rauhaa, ajoittaisia jännitteitä sekä jonkinlainen paluu normaaliin kotirintamalla, Freedman kuvailee.
