Venäjän presidentti Vladimir Putinin nuoruudessa 9. toukokuuta vietettävät voitonpäivät symboloivat Neuvostoliiton militarismia. Myös tuolloin länsimaissa esitettiin huolestuneita arvioita ydinsodan riskistä.
– Hetkellisesti voi unohtua, että Leonid Brezhnevin aloittama Afganistanin sota käytäisiin ja hävittäisiin alle kaksi vuosikymmentä sen jälkeen, kun hän oli aloittanut voitonpäivän juhlallisuuksien perinteen. Samalla tavoin kuin Ukrainassa parhaillaan käydään ja hävitään Putinin todennäköisesti viimeistä sotaa, Yalen yliopiston historian professori Timothy Snyder toteaa mielipidekirjoituksessaan New York Times -lehdessä.
Nykyisen Venäjän johdosta kuullaan jatkuvasti epäsuoria ja suoria uhkauksia ydinaseiden käytöstä. Professorin mukaan erona on se, että kylmän sodan aikana näitä arvioitiin strategisessa mielessä ja nykyisin psykologian kautta. Lännessä pohditaan Venäjän presidentin mielentilaa ja sen herättämiä tunteita.
– Amerikkalaisten pelko ”eskalaatiosta” viivytti asejärjestelmien toimituksia, joiden avulla Ukraina olisi voinut voittaa viime vuonna. ”Eskaloivana” pidetyt aseet on lopulta toimitettu yksi toisensa jälkeen ilman kielteisiä seurauksia, Timothy Snyder sanoo.
Kremlin propagandasta ja lännen ahdistuksesta huolimatta ydinaseita ei ole käytetty lähes 15 sotakuukauden aikana. Ydinaseisiin turvautuminen ei suinkaan takaisi venäläisjoukkojen voittoa, vaan johtaisi erittäin voimakkaaseen vastareaktioon ja Venäjän eristämiseen.
Epähistoriallinen fantasia
Professorin mukaan on selvää, että ydinaseista puhuminen on jo itsessään ase, jota Kreml hyödyntää aktiivisesti. Maan propagandistit jatkuvasti uskottelevat, ettei ydinasevalta voisi hävitä sotia.
– Tämä on epähistoriallinen fantasia. Ydinaseet eivät tuoneet voittoa Ranskalle Algeriassa eivätkä pitäneet pystyssä brittiläistä imperiumia. Neuvostoliitto hävisi sotansa Afganistanissa. Yhdysvallat hävisi Vietnamissa, Irakissa ja Afganistanissa. Israel ei voittanut Libanonissa. Ydinasevaltiot häviävät sotia säännöllisesti, Timothy Snyder toteaa.
Kreml on pyrkinyt muuttamaan ”erityisoperaationsa” tavoitteita jokaisen nöyryyttävän tappion jälkeen. Kiovan, Harkovan ja Hersonin häviöitä on selitetty ”strategisen uudelleensijoittumisen” ja ”hyväntahdon eleen” kaltaisilla termeillä. Eskalaatio on jäänyt propagandistien puheiden tasolle.
Snyderin mukaan Vladimir Putinin kleptokraattinen valtiokoneisto on rakennettu kuin viestintähankkeeksi. Venäjän politiikassa oletetaan, että retoriikka on tärkeämpää kuin todellisuus. Tappion retoriset valmistelut on jo tehty.
– Putinin epämääräisten uhkailujen taustalla on ajatus siitä, että Venäjä voittaa, jos se välttää (hänen sanojensa mukaan) Naton aiheuttaman ”strategisen tappion”. Mitä ikinä tapahtuukaan, hänen on helppo esittää Ukrainan sota strategisena voittona. Koska Kreml väittää taistelevansa Natoa vastaan, voi Putin vain todeta estäneensä Natoa etenemästä Venäjän maaperälle, Timothy Snyder kirjoittaa.
