Ylen A-Studiossa keskusteltiin tiistaina siitä, pitäisikö Venäjälle antaa myönnytyksiä rauhan saavuttamiseksi Ukrainassa. Vieraina olivat Helsingin yliopiston maailmanpolitiikan professori Heikki Patomäki ja Viron Ulkopoliittisen instituutin johtaja Kristi Raik.
Raik torjui ajatuksen myönnytyksistä.
– Ukrainalaisten taistelutahto on hyvin vahva. Heidän näkökulmastaan ei ole ollenkaan relevantti tai oikeutettu kysymys se, että pitäisi lähteä Venäjälle myönnytyksiä tekemään. Tiedämme, mitä Venäjän miehittämillä alueilla tapahtuu. Olemme nähneet, kuinka raa’asti ja brutaalisti Venäjä siellä toimii, hän sanoi.
– Tiedämme Venäjän isoimmat strategiset tavoitteet. Se pyrkii saamaan koko Ukrainan kontrolliinsa. Tässä on Ukrainan näkökulmasta kyse olemassaolosta taistelusta. He eivät voi mitenkään tehdä myönnytyksiä, koska sillä olisi tuhoisia seurauksia Ukrainan kannalta.
Professori Heikki Patomäen mielestä mahdollisten alueluovutusten puhumisen sijaan on tärkeämpää tarkastella konfliktin laajempaa historiaa.
Hänen mukaansa taustalla on kaksi isoa asiaa, joista ensimmäinen on Naton laajenemiskysymys ja Ukrainan sotilaallinen liittoutumattomuus. Toinen liittyy etupiirikamppailuun.
– Venäjä on pyrkinyt saamaan jonkinlaista kontrollia ja vaikutusvaltaa Ukrainan alueella. Toisaalta myös Euroopan unioni on pyrkinyt laajentamaan omia rajojaan niin, että se ottaisi Ukrainan jäseneksi. Nato on myös pyrkinyt laajentumaan, hän sanoi.
– Lähtökohta on se, että neuvottelujen kautta rauhaan päästään. Ainoa tapa ukrainalaisten kannalta on lopettaa tämä sota mahdollisimman lyhyeen.
Patomäen mielestä Ukrainan on syytä taipua neuvottelemaan Donbassin alueen itsemääräämisoikeudesta ja niin sanotun Minskin kakkossopimuksen toimeenpanosta. Venäjä voisi saavuttaa tavoitteensa tätä kautta.
– Minskin sopimuksen mukaan Donbassin alue kuuluu tulevaisuudessakin Ukrainalle eikä Venäjälle. Lähtökohtana on vain itsemääräämisoikeuden takaaminen näille alueille Ukrainan sisällä siten, että Ukraina ottaa nämä ulkorajat edelleen kontrolliinsa.
Kompromissit eivät Patomäen mukaan tarkoita välttämättä alueluovutuksia.
– Minskin sopimus ei pitänyt sisällään alueluovutuksia. Poikkeuksena on Krimin alue, joka on ollut koko ajan kiistakysymys, professori sanoi.
– Ukrainassakin ajatellaan, että Krim on käytännössä menetetty. Siihen ei ole paluuta, mutta sitä ei haluta kovin selkeästi ääneen.
Kristi Raik vastasi, että Minskin sopimus oli lähtökohtaisesti väärä tapa hoitaa konfliktia.
– Se on pitkittänyt sitä ja luonut tilanteen, jossa Venäjä on saavuttanut osittain omia tavoitteitaan ja saanut rohkaisua jatkaa tätä, koska Venäjän aggressiivisille päämäärille ei ole asetettu selkeitä rajoja, hän sanoi.
Raik ei myöskään allekirjoittanut Patomäen näkemystä etupiirikamppailusta.
– Tässä ei ole vastakkain kaksi kilpailevaa etupiiriä. Vastakkain ovat kaksi erilaista käsitystä siitä, miten ja millaisille periaatteille Euroopan turvallisuusjärjestys pitää rakentaa. Ukraina taistelee sen puolesta, että sillä on itsemääräämisoikeus valita oma suuntansa ja kuulumisensa mahdollisesti liittoumiin, hän sanoi.
Raikin mukaan ainoastaan Venäjä vaalii klassista näkemystä etupiireistä, jossa suurvallat sopivat keskenään ja pienet valtiot alistuvat niiden tahtoon.
– Se on täysin vastakkain sen kanssa, miten Euroopassa on viimeiset vuosikymmenet yritetty turvallisuusjärjestystä rakentaa siten että myös pienet valtiot olisivat aidosti suvereeneja.
