Perussuomalaisten kansanedustaja, historioitsija Teemu Keskisarja puhui eduskunnassa opintotukilain käsittelyssä.
Hänen mukaansa ”leikkausten luulotellut uhrit uikuttavat suotta”.
– Suomi kylvää miljardeja koulutukseen ja tutkimukseen, totisesti opiskelijoiden sosioekonomisista etuuksista siirtäen säästää. Melkein missään muussa maassa rahvaan lapset eivät hyppäile osakuntahaalareissa ilman lukukausimaksuja, Teemu Keskisarja aloitti.
– Nälkärajaa paljon parempi toimeentulo plakkarissa, opiskelijayksiö ensimmäisenä omana kotina ennen mitään työpaikkaa — kuka kehtaa valittaa?
Keskisarjan mukaan ”opintojen tukijoita ovat ne veronmaksajat, jotka nuoremmalla iällä sonnustautuvat työhaalareihin ja kypärään”. Hän sanoi niidenkin olevan kunniakkaita asusteita.
– Minä kiihkosti kannatan tutkintojen maksuttomuutta suomalaisille, kannatan tietojen ja taitojen kirjoa, oppineisuuden sfäärejä, mutta toivoisin vastineeksi kiitollisuutta. Kiittämättömyys vain on maailman palkka.
Kansanedustaja myönsi itsekin aikoinaan unohtaneensa opiskelijaelämän sumussa ja humussa, että etuudet eivät ole itsestäänselviä perusoikeuksia.
– Opintotuki, lainan valtiontakaus, ateriat ja asunnot ovat pikemminkin ällistyttäviä onnenpotkuja. Monen vuosisadan köyhäilyn jälkeen niistä nauttii nyt ensimmäinen pullamössö, vegenössö sukupolvi, Keskisarja linjasi.
Kaunein kiitos yhteiskunnalle kuuluu hänen mukaansa mielenterveyspalveluista, ”vaikka niistäkin on tapana uikuttaa”.
– Eihän sellaisia ollut lainkaan 40-luvun akateemisilla nuorilla sotaveteraaneilla. Omin sielunvoimin he selättivät tai itkivät ja selättivät traumoja, joihin verrattuna pandemiasta toipuilu on pikkuharmia ja itikan pisto.
– Tiivistäen selkokielellä: En kaihoa paluuta viheliäisyyteen. En toivo opiskelijoiden sortamista nälkään, kylmään ja mielisairauteen. Ainoastaan totean, että tämä hallitus kaikessa karmeassa persaukisuudessaankin säilyttää opintojen rahoituksen historiallisen hienolla tolalla.
