Puolustusalan kausijulkaisu Defence Analysis on arvioinut Alankomaiden, Australian, Britannian, Ranskan, Ruotsin, Suomen ja Yhdysvaltojen puolustushankintaorganisaatioiden kustannustehokkuutta.
Vertailun aineistona käytettiin puolustusbudjettia, hankinta-/ylläpitomäärärahoja sekä hankintaan ja tukeen liittyviin sopimuskäytäntöihin osallistuvan henkilökunnan määrää. Vertailua hankaloitti se, että Alankomaiden ja Ranskan hankintaorganisaatioihin sisältyy myös tutkimus- ja tuotekehitysryhmä ja Ruotsissa infrastruktuurin hallintoelin.
Yhdysvaltojen hankintaorganisaatiossa puolustushankinnoista ja tuesta vastaavan alivaltiosihteerin alaisuudessa työskentelee 187 000 henkilöä, joiden lisäksi osa toiminnoista on ulkoistettu. Yhdysvaltain puolustushankintajärjestelmän kustannustehokkuutta (vähän yli neljä miljoonaa dollaria per henkilö, brutto) voidaan pitää kyseenalaisena.
Tutkimuksen alkuoletuksena Ruotsia pidettiin maailman johtavana maana puolustushankintojen tehokkuudessa, mutta se oli aluksi vertailun huonoin (vähän alle 2,5 miljoonaa dollaria per henkilö, brutto). Vaikka infrastruktuurista vastaavan hallintoelimen arvioitu maksimihenkilöstömäärä eliminoitiin datasta, Ruotsi silti ohitti vain Australian (vähän alle 4,5 miljoonaa dollaria per henkilö, brutto) ja jäi keskiarvon alapuolelle (alle viisi miljoonaa dollaria per henkilö, brutto), hieman Alankomaiden taakse.
Ranskan puolustushallinnon Direction générale de l’armement (DGA) oli kustannustehokkuudeltaan (vähän yli viisi miljoonaa dollaria per henkilö, brutto) parempi kuin Britannian Defence Equipment and Support (DE&S, vähän yli 4,5 miljoonaa dollaria per henkilö, brutto), jotka kumpikin olivat keskiarvon yläpuolella, vaikkakin kaukana kärjessä olevasta Suomesta. Jotta DE&S pärjäisi yhtä hyvin kuin DGA, sen pitäisi vähentää henkilöstönsä 12 500:sta 9 750:een, jolloin henkilöstökustannussäästöjä syntyisi ainakin reilut 100 miljoonaa puntaa vuodessa.
Suomen pieni puolustushankinnoista vastaava organisaatio näyttää tutkimuksen mukaan tuottavan hämmästyttäviä tuloksia, kun hankintoja ja ylläpitopalveluita syntyy noin kahdeksan miljoonaa dollaria henkilöä kohti (brutto). Tutkimuksessa pohditaan, onko osa Suomen puolustushankintajärjestelmästä todellisuudessa ulkoistettu puolustusteollisuudelle, ja jos näin on, olisiko siinä soveltuva malli muillekin.
