Missä tilanteessa Suomen pitäisi liittyä Natoon?
Puolustusministeri X:lle esitetty kysymys oli suora, mutta vastaus monipolvinen. Haastattelu eteni seuraavasti:
Puolustusministeri X toistaa kysymyksen ja jää miettimään vastausta.
– Varmaan siinä tilanteessa, kun turvallisuusympäristö muuttuu ja suomalaisten mielipide muuttuu asiasta. Näen, että nykytilanne on hyvä. Suomi toimii omalta osaltaan vakauttavana tekijänä täällä Itämeren piirissä ja teemme yhä tiivistyvää yhteistyötä Ruotsin kanssa.
Minkälaiseksi turvallisuustilanteen pitäisi muuttua, jotta Nato-jäsenyys olisi ajankohtainen?
– Jos esimerkiksi Ruotsissa oikeistoblokki voittaa syyskuussa vaalit ja he päättävät liittyä nopealla aikataululla Natoon, sehän tietysti pudottaa Suomen kanssa tehtävältä syvemmältä yhteistyöltä pohjaa pois.
Silloinko pitäisi liittyä?
– En sano, että pitäisi, mutta silloin varmasti alkaisi pohdinta siitä, onko Suomen ratkaisu tässä muuttuneessa tilanteessa oikea.
Puolustusministeri X korostaa, että tällä hetkellä niin valtiojohdossa kuin kansalaistenkin keskuudessa on ”vahva näkemys” siitä, että nykytilanne on hyvä.
Miten iso merkitys presidentin kannalla on kansalaismielipiteeseen?
– Tasavallan presidentillä ja puolustusvoimain ylipäälliköllä on tähän merkittävä vaikutus, totta kai.
Puolustusministeri X korostaa, ettei hän lähde opastamaan tasavallan presidenttiä näissä asioissa.
Viime sunnuntaina Helsingin Sanomat julkaisi laajan artikkelin, jossa ulko- ja turvallisuuspolitiikan vaikuttajat arvostelivat tasavallan presidentti Sauli Niinistöä. Presidenttiä arvosteltiin kansainvälisen puolustusyhteistyön ja Nato-jäsenyyden jarruttelusta. Yksi arvostelijoista oli Juha Sipilän (kesk.) halltuksessa puolustusministerinä 2015-2019 toiminut Jussi Niinistö (ps./sin.).
– Hän (presidentti Niinistö) suhtautui ylipäätään kaikkeen läntiseen yhteistyöhön kriittisesti, etenkin Yhdysvaltain ja Naton kanssa tehtävään yhteistyöhön. Sanoisin, ettei hän ollut Nato-kriittinen vaan Nato-vastainen. Kyllä me aika lailla otimme yhteen, puolustusministeri Jussi Niinistö kuvasi asetelmaa HS:ssä.
Entä miten myönteisesti puolustusministeri itse suhtautui Suomen mahdolliseen Nato-jäsenyyteen? Vielä kautensa loppupuolella, keväällä 2018 Nykypäivälle antamassaan haastattelussa, jota yllä oleva kursivoitu ote edustaa, Natoon liittyvät kannanotot näyttivät edustavan tismalleen samaa, tutun varovaista ”vakauttamispolitiikkaa”, mitä presidentinkin.
Se on selvää, että puolustusministeri Niinistön kaudella kansainvälinen puolustusyhteistyö otti isoja harppauksia eteenpäin. Tehtiin aiejulistus Ruotsin ja Yhdysvaltojen kanssa. Liityttiin nopean toiminnan JEF-joukkoihin. Ne olivat merkittäviä virstanpylväitä. Vielä vuoden 2018 haastattelussa Niinistö toppuutteli kuitenkin mielikuvaa kaikkien aikojen kansainvälisimmästä puolustusministeristä. Hänestä kyseessä oli ”median luoma illusio” ja hän painotti itse etenkin kansallisen puolustuksen hyväksi tekemäänsä työtä.
Nato ei ole minulle mörkö, muttei taikasanakaan, hoki Jussi Niinistö jo vuonna 2014. Ministerinä hän ei ollut Nato-vastainen, muttei kyllä Nato-myönteinenkään. Sellaiset puolustusministerit löytyivät Rkp:n ja kokoomuksen riveistä.
– Hänen (Niinistön) tullessa ministeriöön hän ei ollut innostunut kansainvälisestä yhteistyöstä. Myöhemmin hänelle kävi, kuten monille muillekin ministereille. Kun hän näki vastuualueensa ja tunnisti relevantit elementit siinä, hänkin muutti näkemyksiään. Sittemminhän hänestä on tullut kansainvälisen yhteistyön ja Nato-jäsenyyden suuri kannattaja, arvioi puolustusministerön ex-kansliapäällikkö Arto Räty menneisyyden Nato-politiikkaa käsittelevässä Verkkouutisten jutussa.
Nykyisessä jälkiviisastelun hengessä kaikki korostavat mielellään omaa Nato-myönteisyyttään ja kauasnäköisyyttään liittyen turvallisuusympäristön muutoksiin. Kun katsotaan vanhoja puheita ja haastatteluita, on selvää, miten tapahtumien käänteet ovat tavalla tai toisella yllättäneet meistä jokaisen. Menneisyyttä kannattaa ruotia ja ottaa siitä opiksi, mutta rohkeutta on katsoa peiliin.
Jussi Niinistö on kutsunut Twitterissä presidentin harkitsevaa Nato-linjaa ymmärtäviä ”presidentin puudeleiksi”. Ainakaan julkisuudessa puolustusministerillä ei näyttänyt olevan itse tarvetta – tai rohkeutta – tehdä taannoin pesäeroa presidentin Nato-näkemyksiin.
