Brittiläinen tutkija Lou Osborn ja sveitsiläinen toimittaja Dimitri Zufferey käsittelevät teoksessaan palkka-armeija Wagneria ja etenkin sen johtaja Jevgeni Prigožinin taustoja ja toimintaa.
Jevgeni Prigožin syntyi vuonna 1961 ja aluksi kaivosinsinöörin pojan tulevaisuus näytti hyvältä. Hän harrasti aktiivisesti urheilua ja aloitti kemian ja farmasian opinnot Leningradissa. Siellä jokin muutti elämänkulkua ja hän ajautui rikolliselle tielle. Hän oli vankilassa yhdeksän vuotta jäätyään kiinni murtovarkauksista, petoksista ja parituksesta.
Päästyään vankilasta Jevgeni ryhtyi liikemieheksi ja ystäviensä kautta hän oli mukana usealla toimialalla. Hän perusti muun muassa hienostoravintoloita, joiden asiakaskuntaan kuuluivat Pietarin alueen talouselämän ja politiikan eliittiä, aina Vladimir Putinia myöten.
Putinin noustua valtaan 2000-luvulla Prigožin valittiin usein isännöimään valtiollisia juhlaillallisia. Kremlin johtajien keskellä sulavakäytöksisestä miehestä tuli suosittu ja hän pääsi hallinnon sisäpiiriin.
Erityisen tuottoisan sopimuksen Jevgeni teki vuonna 2012. Tuolloin yli 90 prosenttia kaikista armeijan muonituspalveluista annettiin Prigožinin yrityksille. Arvioiden mukaan sopimus tuotti kahden vuoden aikana 1,3 miljardia euroa. Tuottoisat tilaukset muodostivat pohjan Prigožinin omaisuudelle, ja niiden ansiosta hän sai lisänimen ”Putinin kokki”.
Menestys myös toi vihollisia. Puolustusministeri Sergei Šoigu ei pitänyt siitä, että Putinin siunauksella Prigožin haali yhä enemmän puolustusvoimien sopimuksia. Šoigun onnistui lopulta lakkauttaa armeijan muonituspalveluiden ulkoistus. Tällä ei enää ollut suurta merkitystä Prigožinille, liiketoimet olivat laajentuneet muille sektoreille.
Sitten tuli Wagner
Vuonna 2014 Prigožin pani kaiken energiansa Wagner-projektiin ja sijoitti sen perustamiseen suuren rahasumman. On vaikea tarkasti määritellä, mikä Wagner oikeastaan oli Prigožinin aikana. Se ei ollut pelkästään yksityinen sotilasalan yritys, eikä varsinaisesti edes palkka-armeija.
Wagnerin toimintaan sisältyi monenlaista toimintaa aina sotilaskoulutuksesta miliisiryhmiin ja vaikutusoperaatioista taloudelliseen riistoon. Ryhmän yritysryppäillä oli myös tiiviit yhteydet valtionjohtoon. Yhden teorian mukaan Wagner oli puoliksi 1990-luvulla omaisuutensa keränneiden oligarkkien holdingyhtiö ja puoliksi järjestäytynyt rikollisjärjestö.
Prigožinin luoman järjestelmän ydin olivat turvallisuus ja vaikuttaminen luonnonrikkauksia vastaan. Syyriassa Wagner testasi taktiikkaansa, ja toiminnasta siellä tuli Wagnerin käyntikortti. Juuri Syyrian menestyksen ansiosta Prigožin saattoi laajentaa Wagnerin liiketoimintamallia useisiin Afrikan valtioihin.
Kun jonkin Afrikan maan sotilasjuntta halusi apua, Wagner esitti sille yksinkertaisen ja tehokkaan tarjouksen. Sopimukseen kuuluivat sotilaallisen avun lisäksi poliittinen konsultointi sekä media- ja valeinformaatiokampanjat. Vastineeksi Wagner sai esimerkiksi kaivosoikeuksia.
Wagnerin mainetta lähes kulttiasemaan kasvatti myös Thorin vasarasta innoituksensa saanut leka. Työkalua käytettiin muun muassa karkureiden teloituksiin, jotka myös videoitiin.
Osaavana liikemiehenä Prigožin teki lekasta myyntiartikkelin: t-paitoihin ja muihin tavaroihin painettiin Wagnerin logon viereen leka. Kun Euroopan parlamentti marraskuussa 2022 teki päätöksen määritellä Venäjä terrorismia tukevaksi valtioksi, Prigožin postitti Brysseliin tekoverellä tahritun lekan.
Uho ja tuho
Wagnerin joukot toimivat myös Ukrainassa ja näkyvin tulos oli Bahmutin kaupungin valtaaminen veristen taistelujen jälkeen. Suurten tappioiden jälkeen Prigožin välitti Kremliin sotilaidensa turhautumisen ja hän kritisoi voimakkaasti erityisesti Šoigua. Miesten välit kiristyivät entisestään.
Kesällä 2023 puolustusministeri ilmoitti, että 1. heinäkuuta mennessä kaikkien puolisotilaallisten järjestöjen taistelijoiden tuli kirjoittaa sopimus Venäjän armeijan kanssa. Uhkavaatimuksen tultua julkisuuteen Prigožin koetti pelastaa joukkojensa autonomian ”oikeudenmukaisuuden marssiksi” -kutsumallaan operaatiolla. Käytännössä kyse oli kapinasta.
Noin 25 000 miehen vahvuiset joukot etenivät kohti Moskovaa, mutta Valko-Venäjän presidentti Aljaksandr Lukašenka sai neuvoteltua ratkaisun, jossa kapinalliset vetäytyivät ja jännite laukesi.
Prigožinin rooli rintamasotilaiden viestintuojana teki Vladimir Putinista varovaisen. Vastoin tapojaan hän sieti pitkään oligarkin liioittelevia puheita ja armeijan virallisen johdon julkista herjausta. Kaikista Prigožinia vastaan nostetuista syytteistä luovuttiin, ja hänet kutsuttiin jopa vierailulle Kremliin. Samaan aikaan Putinin hallinto suunnitteli kostoaan huolellisesti.
Elokuussa 2023 Prigožin sai surmansa häntä kuljettaneen lentokoneen pudottua maahan. Tämän jälkeen Wagner, sellaisena kuin se oli siihen asti tunnettu, lakkasi olemasta.
Lou Osborn & Dimitri Zufferey: Palkka-armeija Wagnerin imperiumi. Ranskan kielestä suomentanut Susanna Tuomi-Giddings. 382 sivua. Minerva Kustannus.
