EK:n johtaja Sami Pakarinen nostaa esiin yksityiskohdan Helsingin Sanomien artikkelista, jonka mukaan työn arvostuksen siirtäminen jälkikasvulle on laskenut roimasti.
– Vielä 1990-luvun lopulla yli puolet suomalaisista piti tärkeänä, että lapset oppivat kovan työn arvon. Kaksikymmentä vuotta myöhemmin niin ajatteli enää joka kymmenes, hän siteeraa.
– On muuten pysäyttävän huolestuttava kehitys, Pakarinen kommentoi X-alustalla.
HS:n jutussa nuorisopsykiatrian erikoislääkäri Kim Kronström arvioi nuorten mielenterveyskriisin syitä ja keinoja siihen. Hänen mukaansa selitys ei löydy esimerkiksi siitä, että julkiset palvelut olisivat dramaattisesti heikentyneet.
– Nuorisopsykiatrialla on nyt kahdeksan kertaa enemmän käyntejä kuin vuonna 1994 keskellä syvintä lamaa. Se ei selity sillä, että 1994 oli niin helppo elää nuoruutta.
Taustalla on suurempi kulttuurinen muutos.
– Keskitymme aiempaa enemmän itseemme, tunteisiimme ja identiteettiimme.
World Values -kyselytutkimukseen viittaava Kronström sanoo, että kun protestanttinen työmoraali ei enää ohjaa valintojamme, huomio kiinnittyy enemmän siihen, onko onnellinen, onko elämä merkityksellistä ja mikä riittää. Merkityksellisyyden kokemusta taas on nyky-yhteiskunnassa aiempaa vaikeampi saavuttaa, vaikka tunne siitä, että omalla toiminnalla on väliä, suojaisi ahdistukselta ja masennukselta.
Siksi elämässä väistämättä eteen tulevista pettymyksistä ja arvojen laajemmasta murroksesta pitäisi pystyä keskustelemaan Kronströmin mukaan avoimesti esimerkiksi kouluissa, eikä keskittyä vain yksilöiden ongelmien hoitamiseen, vaikka sekin on tärkeää.
– Eivät kaikki suomalaiset voi käydä terapiassa. Täytyy olla muitakin keinoja: tunnetaitoja, yhteisöllisyyttä ja puhetta arvoista, nuorisopsykiatri toteaa.
”Vielä 1990-luvun lopulla yli puolet suomalaisista piti tärkeänä, että lapset oppivat kovan työn arvon. Kaksikymmentä vuotta myöhemmin niin ajatteli enää joka kymmenes”, kertoo HS.
On muuten pysäyttävän huolestuttava kehitys.
— Sami Pakarinen (@SaPakarinen) January 25, 2024
