Syntyvyyden lasku 2010-luvulla ei vaikuta johtuvan koulutustason, perhepolitiikan tai työmarkkinoiden muutoksesta.
Tämä ilmenee tutkimusprofessori Anna Rotkirchin selvityksestä, jossa kartoitetaan syntyvyyteen vaikuttavia tekijöitä ja keinoja tukea lastensaantia.
Syntyvyys on Suomessa laskenut ennen kaikkea siksi, että lapsettomien osuus on kasvanut ja äidiksi tuloikä on noussut yli 30:n. Hyvin alhainen syntyvyys on uusi tilanne, johon ei ole helppoa ratkaisua.
Sosiaali- ja terveysministeriön toimeksiannosta Rotkirch on laatinut 20 ehdotusta lapsitoiveiden tukemiseksi.
Yhden ehdotuksen mukaan Suomessa tulisi kehittää taloudellinen kannustin ensimmäisen lapsen saamiseksi ennen naisen 30. ikävuotta. Kannustin voisi koskea esimerkiksi asuntolainaa, opintolainaa, verotusta tai eläkkeitä, tai useampia näistä. Rotkirch kertoo ehdottavansa ikärajaa siksi, että osa ei-toivotusta lapsettomuudesta johtuu siitä, että lasta yritetään saada liian myöhäisessä iässä.
– Vanhemmuuden ajoitukseen vaikuttaminen taloudellisilla kannustimilla on tutkitusti ainakin jossain määrin toimivaa politiikkaa. Esimerkiksi Unkarin ja Saksan viime vuosien suurista panostuksista perhepolitiikkaan juuri ajoitukseen vaikuttaminen on nähtävästi toiminut muita toimia.
Rotkirch myöntää selvityksessään, että kannustin voi tuntua epäreilulta niitä kohtaan, jolla ei ole kumppania tai jotka kärsivät vaikeuksista tulla raskaaksi.
– Uusi tuki viestisi siitä, että esikoisen saaminen silloin, kun se on lisääntymisbiologian kannalta otollista, on toivottava asia.
Kannustin vastaisi suuruudeltaan noin 10000–30000 euroa. Se voisi koskea esimerkiksi asuntolainaa, opintolainaa, verotusta tai eläkkeitä, tai useampia näistä. Esimerkiksi Unkarissa lapseton pariskunta pystyy ottamaan lainaa tuetuilla koroilla ja myöhäisellä takaisinmaksuajalla. Jos lapsia syntyy, osa lainasta annetaan anteeksi.
Vastaavasti Suomessa voisi Rotkirchin mukaan ajatella, että esikoisen syntymä ennen 30. ikävuotta oikeuttaisi asuntolainojen 20 prosentin tai opintolainojen 25 prosentin vähennykseen, selvityksessä ideoidaan.
Lisäksi ehdotuksiin on kirjattu muun muassa monenlaisen neuvonnan lisääminen eri tasoilla, esimerkiksi hedelmällisyystietoisuuden lisääminen koulujen terveys-, seksuaali- ja tunnekasvatukseen sekä yksilöllisen hedelmällisyysneuvonnan tarjoaminen osana terveyspalvelujärjestelmää.
Selvityksen mukaan myös nuorten aikuisten ruutuajan määrään ja laatuun tarvitaan ohjeistuksia sekä mahdollisesti kansallisia ruutuaikasuosituksia. Ruutuajan yhteys pienentyneeseen syntyvyyteen näkyy muun muassa siinä, että vaikka parisuhteiden määrä nuorilla ei ole laskenut, ne purkautuvat entistä helpommin.
Selvityksessä esitetään myös, että lapsiperheiden etuuksia ja palveluita priorisoidaan sopeutuksissa esimerkiksi siten, että niiden muodostama osuus BKT:sta pidetään vähintään kolmessa prosentissa.
Pitkällä tähtäimellä pitäisi selvittää myös pienten lasten vanhempien hoivatyön nykyistä kattavampaa kompensointia. Tavoite olisi, että lapsen saaminen ja kasvattaminen ei alenna tuloja tai eläkekertymiä. Lisäksi ehdotuksen mukaan tulisi selvittää sosiaaliturvaetuuksien kehittämistä niin, että kolme- ja neljälapsisten perheiden pienituloisuus ei olisi korkeampaa kuin muiden perheiden.
Toisaalta selvitys kuitenkin toteaa, että Suomessa ja Pohjoismaissa on jo otettu käyttöön lähes kaikki syntyvyyttä kohentavat palvelut ja etuudet. Suomi on myös työpaikkojen perheystävällisyyden kärjessä kansainvälisesti.
Mikään perheiden etuuksista, palveluista tai käytännöistä ei ole myöskään 2010-luvulla heikentynyt tavalla, joka selittäisi syntyvyyden nykyistä laskua.
– Siten on vaikea nähdä, miten niitä parantamalla voitaisiin merkittävästi vaikuttaa lastensaantiin, raportissa todetaan.
Länsimaiden katsotaan joutuneen ”alenevan syntyvyyden ansaan”, jossa kulttuuriset ja yhteiskunnalliset tekijät pienentävät lapsilukuja entisestään.
Esimerkiksi Yhdysvalloissa ja Ruotsissa tutkijat ovat arvioineet, että nuorempien ikäryhmien muuttuvat elämänarvot ja -tyylit selittävät muutosta.
Sama tilanne koskee Rotkirchin mukaan Suomea.
– Ei ole nähtävissä, että trendi kääntyisi helposti tai millään yksittäisellä politiikkamuutoksella, hän toteaa selvityksessä.
