SDP julkisti tänään talousohjelmansa. Demarit esittävät neljän miljardin euron sopeutusta, josta kaksi kolmasosaa toteutetaan menosäästöinä ja yksi kolmasosa veromuutoksilla.
– Neljä miljardia on eri kuin kuusi miljardia, kommentoi valtiovarainministeriön kansliapäällikkö, valtiosihteeri Martti Hetemäki politiikan toimittajien lounastilaisuudessa SDP:n esitystä.
Valtiovarainministeriön virkamiesjohto julkisti eilen arvionsa ensi vaalikauden talouspolitiikan lähtökohdista. Virkamiesarvion mukaan valtiontalouden ja kuntatalouden palauttaminen lähelle tasapainoa edellyttäisi kuuden miljardin euron sopeutustoimia ensi vaalikauden loppuun eli vuoteen 2019 mennessä.
Alivaltiosihteeri Timo Viherkenttä sanoi valtiovarainministeriön verolinjauksen olevan, että Suomessa on hyvin korkea veroaste kansainvälisessä vertailussa ja verotuksessa on vakavia työllisyyttä heikentäviä elementtejä.
– Olemme lähteneet siitä, että verotuksessa ei ole lainkaan tai juuri lainkaan nostamisen varaa. Verorakenteen sisällä pystytään kyllä tekemään vielä toimenpiteitä työllisyyttä edistävään suuntaan, Viherkenttä sanoi.
Hän lisäsi kuitenkin, että ensimmäisenä mieleen tulevia haitta- ja kulutusveroja on jo nostettu aika paljon tällä kaudella, eikä sielläkään ole pohjatonta kaivoa tarjolla. Haittaveroja ovat tupakka-, alkoholi- ja polttoaineverot. Kulutusveroja ovat esimerkiksi arvonlisävero, ajoneuvo- ja autovero.
Valtiovarainministeriö esittää, että ensi vaalikaudella otetaan käyttöön verosääntö menokehyksen lisäksi. Verosääntö tarkoittaa sitä, että hallitus määrittelisi kautensa aluksi, kuinka paljon verotusta kokonaisuutena päätösperusteisesti kiristetään tai lievennetään hallituskaudella.
Hetemäki ei halunnut vastata, mitä siitä seuraisi, jos seuraava hallitus päätyisi alle kuuden miljardin sopeutustoimiin.
– Pääasia on, että päätökset tehdään seuraavan vaalikauden aikana, vaikka päätökset astuisivat voimaan myöhemmin.
Hetemäki sanoi valtiovarainministeriön korostaneen, että valtion- ja kuntatalouden sopeutuskokonaisuuden lisäksi pitäisi päättää myös kestävyysvajeen paikkaamiskokonaisuudesta. Kuuden miljardin sopeutustoimet eivät vielä riitä kestävyysvajeen umpeen kuromiseen, vaan niiden lisäksi rakenteellisia toimia pitäisi tehdä neljän miljardin edestä. Rakennepoliittisessa ohjelmassa sote-uudistuksen kontolle asetettiin kestävyysvajeen supistamisesta runsaat kaksi miljardia euroa.
Säästöt toteutettavissa järkevästi
Hetemäki sanoi ymmärtäneensä puolueiden puheenjohtajien kommenteista, ettei tilannekuvasta olla eri mieltä valtiovarainministeriön kanssa, vaan jaksotuksesta, eli kuinka paljon sopeutetaan tulevalla vaalikaudella ja kuinka paljon seuraavalla. Hetemäen käsityksen mukaan huoli nopeasta sopeutuksesta liittyy siihen, kuinka säästöt haittaavat talouskasvua.
– Jos säästöt toteutetaan järkevästi, niin että vaikkapa työttömyyttä alennetaan, silloin sillä ei ole kasvua ja kysyntää heikentävää vaikutusta, Hetemäki totesi.
Jos työttömyyttä saataisiin alennettua viidellä prosenttiyksiköllä vuoden 2008 tasolle eli yhdeksään prosenttiin, syntyisi kolmen miljardin euron säästöt, kun työttömyysturvamenot laskisivat ja verotulot kasvaisivat.
– Eivät nämä tietenkään ole helppoja toimia. Siinä tullaan sellaisiin kysymyksiin, kuin velvoite ottaa työtä vastaan, jos sitä tarjotaan ja jos ei ota vastaan, niin etuudet alenevat.
Hetemäki otti toiseksi esimerkiksi työttömyysturvan muuttamisen kannustavammaksi.
Pahimmat työttömyysloukut vuokra-asunnoissa
Pahimmat työttömyysloukut aiheutuvat siitä, kun ihmiset asuvat vapaarahoitteisessa vuokra-asunnossa, jonka vuokrasta 80 prosenttia maksetaan asumistuella ja loput toimeentulotuella.
– Kun vuokra korvataan sataprosenttisesti tuilla, jotka menettää ja joutuu itse maksamaan vuokran, kun menee töihin, niin se muodostaa pahan asumisloukun.
Hetemäen mukaan tilanne on nurinkurinen, kun yli puolet vuokra-asunnoista on valtion tuella rakennettuja ARA-vuokra-asuntoja, mutta yli puolet yleistä asumistukea saavista ihmisistä asuu vapaarahoitteisissa vuokra-asunnoissa, joissa vuokrat ovat korkeat. ARA-asuntojen vuokrat ovat säänneltyjä.
– Mitä suurempi vuokra, sitä suurempi loukku.
Ratkaisuksi valtiovarainministeriö esittää ARA-asuntojen ohjaamista nykyistä tehokkaammin työttömille ja asumistuen saajille, jotta työttömyysloukkuja saadaan puretuksi. Yhtenä keinona on palauttaa tulorajat ja niiden tarkkailu ARA-asuntoihin. Nykyisin ARA-asunnossa voi asua vaikka kuinka pitkään kerran asunnon saatuaan, eikä tulorajoja tarkisteta.
– Kuusi miljardia on iso summa, mutta se on kasattavissa toimenpiteillä, jotka eivät välttämättä haittaa talouskasvua ja joista on ilmeistä hyötyä, kun ne toteutetaan niin, että työttömyys alenee.
Työttömyyden alentamiskeinoja katsottava avoimesti
Ministeriöiden kansliapäälliköt esittivät maanantaina julkistetussa muistiossaan, että työmarkkinoilla pitäisi toteuttaa laaja-alainen rakenneuudistus. Työllistämiskynnyksiä pitäisi poistaa, työlainsäädäntöä nykyaikaistaa ja työttömyysturvan kestoa, tasoa ja lisäpäiviä kehittää.
– Pitäisi periaatteessa erittäin avoimin mielin katsoa kaikkia mahdollisia keinoja työttömyyden alentamiseksi. Mitään toimenpiteitä ei kannattaisi etukäteen poissulkea, Hetemäki sanoi.
Hetemäki huomautti, että työllisyyden alentamistavoite ei jaa puolueita, vaan yhteinen tahtotila on olemassa.
– Voidaan arvioida, että tietyt toimenpiteet tuovat työttömyyden alas, niin pitäisi saada keskustelu siirtymään yksittäisiin toimenpiteisiin, joista tässä nyt on puhuttu asuntopolitiikasta, Hetemäki totesi.
