Euroopan unionin ulkopolitiikkaa määrittää geopolitiikan asiantuntijana tunnetun ranskalaismeppi Bernard Guettan mielestä yhä selvemmin Vladimir Putinin aloittama hyökkäyssota Ukrainaa vastaan. Siinä EU:n kaikki jäsenmaat toimivat hänen mukaansa yhteisen päämäärän puolesta.
– Se päämäärä on Ukrainan auttaminen hyökkäyksen torjumiseksi. Kuka unionissa vastustaa Ukrainan tukemista? Viktor Orbán? Totta, hän kyllä, mutta vain puheissaan. Hänkin äänestää Venäjä-pakotteiden puolesta, presidentti Emmanuel Macronin tukijoihin lukeutuva Guetta sanoo ranskalaislehti L’Expressin haastattelussa.
EU:ssa vallitsee hänen mukaansa tosiasiassa täydellinen yksimielisyys suhtautumisesta tämän vuosisadan ensimmäiseen suureen konfliktiin. Se, että suhteista Kiinaan, Yhdysvaltoihin ja Afrikkaan saattaa vallita tiettyjä näkemyseroja, ei ole hänen mielestään millään tavoin dramaattista.
– Toisen maailmansodan aikana liittoutuneiden – F.D. Rooseveltin, Charles de Gaullen ja Winston Churchillin – välillä kädenvääntö oli jatkuvaa ja paljon kovempaa kuin nykyään, hän toteaa.
EU:n yksimielisyys suhteessa Ukrainaan on Guettan mukaan suoranainen vastakohta sille täydelliselle hajaannukselle, joka unionin jäsenmaiden kesken Yhdysvaltojen johdolla toteutetun Irak-intervention aikaan vallitsi. EU on vuoden 2003 jälkeen ratkaisevasti muuttunut.
Se, millaisen paikan Venäjä Euroopan uudessa turvallisuusarkkitehtuurissa aikanaan saa, on Guettan mukaan toistaiseksi hämärän peitossa.
– Kukaan ei sitä tiedä, kysymysmerkkejä on niin paljon. Kahdesta asiasta olen kuitenkin varma: Venäjä ei voita tätä sotaa ja ennemmin tai myöhemmin se vaihtaa hallintoaan epäonnistumisensa seurauksena, hän sanoo.
– Jos sota Ukrainaa vastaan kestää vielä vuoden tai kaksi, on joka tapauksessa todennäköistä, että Venäjän federaatio alkaa hajota. Silloin kysymys maanosan turvallisuusarkkitehtuurista saisi aivan eri merkityksen, hän toteaa.
– Sitä odottaessamme meidän on keskusteltava Venäjän kanssa. Putinin kanssa meidän ei tarvitse puhua, sillä se ei johda mihinkään, ja se mies on poliittisesti kuollut. Meidän on suunnattava viestimme Venäjän eliitille, älymystölle, yliopistoväelle, tieteentekijöille ja teollisuusjohtajille, jotta he ymmärtävät, että heidän maallaan voi olla tulevaisuus muunakin kuin Kiinan vasallina.
Guetta pitää selvänä, että Venäjän poliittinen järjestelmä on lahoamassa sisältäpäin, eivätkä langat ole enää kenenkään käsissä.
– Miten kukaan saattaa uskoa, että nykyhallinnon asema on vankka? Jos se olisi, olisiko sen tarvinnut säätää lakia, joka rankaisee sota-sanan käyttämisestä viidentoista vuoden vankeudella? Tarvitsisiko sen vangita niin paljon ihmisiä, Guetta kysyy.
Jos Putinin hallinto olisi kovin vahva, Venäjän rajojen ulkopuolelle siirtyneillä venäläisillä tiedotusvälineillä tuskin olisi niin paljon yleisöä internetissä, hän toteaa.
– Entä Jevgeni Prigožinin julkiset hyökkäykset yleisesikuntaa vastaan, ikään kuin presidenttiä ei enää olisi tai hän ei olisi ylipäällikkö? Tämä on häkellyttävää! Kukaan ei vielä tohdi hyökätä suoraan Vladimir Putinia vastaan, mutta kun noin viisitoista isoa johtajaa ”tekee itsemurhan” putoamalla ikkunoista, se tarkoittaa, että hekin olivat varoittaneet vaarasta. Tämä hallinto pelkää – siksi niin moni murhataan.
