Ranskan poliittinen kriisi syveni Michel Barnierin vähemmistöhallituksen kaaduttua odotettua nopeammin. Enemmistöhallituksesta on tullut ainoa realistinen ratkaisu palauttaa Ranskan uskottavuus Euroopan toisena johtavana valtiona.
Yhä jatkuva poliittinen kriisi johtuu viime kesän sekavasta parlamenttivaalien tuloksesta. Tämän vuoksi oppositiossa aikaisemmin olleet sosialistit ovat nousseet neuvotteluissa kuninkaantekijän asemaan. Ranska saa siis enemmistöhallituksen, jos nykyiset hallituspuolueet jatkavat ja sosialistit tulevat täydentämään hallitusta. Sosialistien siirtyminen hallituspuolueeksi rikkoisi samalla täydellisesti vasemmisto-opposition ja loisi sisäisiä paineita vasemmistopopulistisen Lannistumattoman Ranskan riveihin.
Laitavasemmiston Lannistumattoman Ranskan johtajan Jean-Luc Mélenchonin ja sosialistien sanasota alkoi välittömästi, kun sosialistit ilmoittivat tavoittelevansa pääministerin paikkaa uudesta hallituksesta. Mélenchon ymmärsi tilanteen vakavuuden ja sen, että hän löytäisi itsensä oppositiosta yhdessä toisen populistijohtajan Marine Le Penin kanssa. Samalla Mélenchonin ja Le Penin pitkäaikainen tavoite tuhota Emmanuel Macronin presidenttiys jäisi mitä suurimmalla todennäköisyydellä toteutumatta.
Ilma on ollut ilmoituksen jälkeen sakeana erilaisia syytöksiä, joiden kohteena on ollut erityisesti Mélenchon ja hänen riidanhaluinen politiikkansa ja persoonansa. Sekä sosialistit että myös osa Lannistumattomasta Ranskasta ovat kyllästyneet johtajansa tapaan ajatella vain omaa etua ja vuoden 2027 vaalia. Laitavasemmiston sisällä käynnistyy todennäköisesti jo pian sisäinen valtakamppailu parhaat vuotensa nähneen Mélenchonin syrjäyttämiseksi.
Veteraanien paluu valtaan olisi kiinnostava ilmiö
Pääministerispekuloinneissa vahvin ehdokas on tällä hetkellä vuosina 2016-2017 tehtävää hoitanut kokenut ja laajasti arvostettu sosialisti Bernard Cazeneuve. Myös keskustalaisen Modem-puolueen pitkäaikaisen johtajan, Paun kaupungin pormestari François Bayroun nimi on ollut esillä.
Jos sosialistit ovat hallituksessa, on hyvin todennäköistä, että myös Macronin oppi-isä, entinen presidentti François Hollande palaa politiikan kovaan ytimeen. Hollande on tällä hetkellä hämmästyttävästi yksi Ranskan suosituimmista poliitikoista.
Entisen presidentin ulkopoliittista osaamista ja kokemusta tuskin jätettäisiin käyttämättä. Hollande voisi olla vahva ehdokas esimerkiksi ulkoministerin tehtävään. Euroopan kannalta on merkittävää myös se, että Hollande on Venäjän ja diktaattori Vladimir Putinin politiikan tiukka arvostelija ja kuuluu myös vankkoihin Ukrainan tukijoihin. Jo pelkästään tässä suhteessa hän olisi presidentti Macronille erittäin tärkeä ja hyödyllinen ministeri.
Hollande jäi historiaan myös siitä, että hänellä oli presidentin virkakautensa aikana kanttia perua maihinnousutukialuksen kauppa Venäjälle. Vuonna 2014 tehty päätös kirvoitti runsaasti kritiikkiä Ranskan politiikan kaikilta laidoilta. Tämä kuvaa edelleen hyvin Ranskan politiikassa usein esiintyvää itsekkyyttä ja kaksinaismoralismia.
Emmanuel Macron ei antaudu
Presidentti Emmanuel Macron on taistellut koko virkakautensa ajan tuulimyllyjä ja osin myös itse aiheuttamiaan ongelmia vastaan. Torstain tv-puhe osoitti, että Macronilla ei ole pienintäkään aikomusta väistyä tehtävästään. Puhe oli uhmakas ja siinä hyökättiin suoraan politiikan äärilaitoja vastaan. Presidentti istuu virkakautensa loppuun.
Sekä Lannistumaton Ranska, että kansallinen liittouma saivat osakseen presidentin syytökset niin yhteiskuntarauhan kuin epäjärjestyksenkin luomisesta. Macron myös syytti kumpaakin populistista äärilaitaa poliittisesta pelistä, jossa ainoa todellinen motiivi on valmistautumisessa vuoden 2027 presidentinvaaliin. Opposition masinoiman epäluottamuslauseen ajoitus Notre Damen uudelleen avaamiseen oli tuskin myöskään sattumaa. Macronin lupaus korjata pahoin tulipalossa vahingoittunut ikoninen katedraali viidessä vuodessa onnistui. Tämän juhlan oppositiopuolueet halusivat osin vesittää.
Emmanuel Macronin virkakauden viimeiset kaksi vuotta käynnistyvät hyvin vaikeassa tilanteessa. Presidentti haluaa laittaa Ranskan julkisen talouden varmuudella kuntoon. Se oli Macronin yksiselitteinen tavoite jo aivan hänen virkakautensa alussa. Entinen Rothschildien menestynyt pankkiiri ei varmuudella halua jäädä historiaan poliittisena johtajana, jonka ikäväksi perinnöksi jäi massiivinen ja ennätyksellinen julkisen talouden vaje.
Jos sosialistit ovat hallituksessa, heillä on merkittävä rooli siinä, millaiseksi presidentti Macronin poliittinen perintö lopulta muodostuu. Talouden korjaamiseksi aikaa ei ole enää paljoa. Ranskalla on samaan aikaan edessä mittavat investoinnit esimerkiksi maanpuolustukseen. Paradoksaalisesti entinen sosialisti Macron tukeutuu nyt vanhan puolueeseensa, josta hän irtaantui linjaerimielisyyksien vuoksi vuonna 2016. Irtaantumisensa jälkeen Macron perusti oman poliittisen liikkeen, pääsi pian presidentiksi ja tuli valituksi myös toiselle kaudelle.
Kiinnostavaa Ranskan poliittisessa asetelmassa on myös se, että Macron käytännössä tuhosi sosialistisen puolueen ja toisen entisen mahtipuolueen tasavaltalaiset vuonna 2017. Historiallista asetelmaa korostaa myös se, että koskaan aikaisemmin sosialistit ja tasavaltalaiset eivät ole olleet samassa hallituksessa. Nyt he kuitenkin mahdollisesti toimivat Macronin loppukauden tärkeinä ankkureina.
Ranskan kasvaminen aikuiseksi on Euroopan etu
Ukrainan tukeminen, julkisen talouden tasapainottaminen ja poliittisen yhtenäisyyden saavuttaminen ovat kysymyksiä, jotka määrittelevät lähitulevaisuudessa Ranskan aseman maailmanpolitiikassa.
Presidentin menestys riippuu myös pääministerivalinnasta ja sen onnistumisesta. Pääministerin olisi kyettävä luovimaan seuraavat kaksi vuotta hyvin jännitteisessä ja vaikeassa poliittisessa tilanteessa. On muistettava, että syntyneessä niin sanotussa cohabitation-tilanteessa presidentti ja pääministeri ovat eri puolueista. Tämä tarkoittaa sitä, että Macron ei voi enää erottaa pääministeriä. Hänen luottamuksensa punnitaan jatkossa kansalliskokouksessa.
Aivan oleellista on myös se löytyykö vasemmiston ja keskustaoikeiston välille aito kansallinen intressi Ranskan talouden pelastamiseksi. Ranska on nyt tilanteessa jossa mitataan ja tehdään ero pikkupolitikoinnin ja oikean poliittisen osaamisen välillä. Ranskalainen politiikka palaisi samalla siihen, mitä politiikka viime kädessä aina on. Usein poliittinen toiminta määritellään erilaisten diilien ja lehmänkauppojen kautta.
Lopulta Ranskan pitkittynyt poliittinen kriisi voi olla myös mahdollisuus – tilaisuus rakentaa vahvempi ja yhtenäisempi Eurooppa. Samalla luotaisiin pohjaa Macronin visionääriselle tavoitteelle: Euroopan strategiselle autonomialle.
Emmanuel Macronin idea on ollut pitkään se, että EU ei ainoastaan toimi Yhdysvaltojen ja Kiinan rinnalla, vaan myös määrittelee itsenäisesti omat strategiset linjauksensa maailmanpolitiikassa.
