Ranskan äärioikeistolaisen kansallisen liittouman sunnuntai-illan parlamenttivaalin ensimmäisen kierroksen vaalitulos oli murskaava. Puolue teki historiansa suurimman vaalivoiton saavuttaen yli 33 prosentin kannatuksen, jossa kasvua edellisiin vaaleihin oli yli 14 prosenttiyksikköä. Presidentti Emmanuel Macronille tulos oli odotusten mukaisesti heikko. Macronin vaaliliitto jäi ensimmäisellä kierroksella ennusteiden mukaisesti kauas jopa vasemmistopuolueiden muodostaman uuden kansallisen rintaman (Nouveau Front Populaire) vaalituloksesta. Istuvan presidentin liiton kannatus jäi hieman yli 20 prosentin tasolle, kun vasemmistolaiset saivat kerättyä yhteensä kahdeksan prosenttiyksikköä suuremman äänisaaliin.
Presidentti Macron ilmoitti välittömästi ensimmäisten vaaliennusteiden tultua julki tavoittelevansa vaalin toisella kierroksella koalitiota, joka puolustaa ”selkeästi demokratiaa ja tasavaltalaisia arvoja”. Macronin viestissä oli siten joko tietoisia tai tahattomia piirteitä Ranskan vuoden 2002 presidentinvaalin toisen kierroksen asetelmasta. Tuolloin vaalin toisella kierroksella keskustaoikeistolainen istuva presidentti Jacques Chirac joutui kaikkien yllätykseksi kamppailemaan äärioikeistolaista Jean-Marie Le Peniä vastaan. Chirac kokosi toiselle kierrokselle laajan äärioikeistoa vastustavan rintaman ja voitti Le Penin murskaavalla tavalla. Nyt olosuhteet ovat toki täysin toisenlaiset, mutta kamppailu tasavaltalaisella tematiikalla äärilaitoja vastaan voi olla Macronin vaaliliiton harvoja mahdollisuuksia saavuttaa edes kohtuullinen tulos.
Tilanne on monella tapaa historiallinen
Heti tuoreeltaan vaaliennusteiden jälkeen keskeisten poliittisten vaikuttajien lausunnoissa korostui kiinnostavasti sana ”patoaminen”. Uuden kansallisen rintaman tavoite on padota kansallisen liittouman pääministeriys ja absoluuttinen enemmistö. Tavoite on tismalleen sama, kuin presidentti Emmanuel Macronilla, joka vuorostaan haluaa padota kummatkin politiikan äärilaidat. Kansallisen liittouman puolella Marine Le Pen ilmoitti puolueensa tavoitteen olevan absoluuttisen enemmistön saavuttamisen parlamentissa. Le Pen ilmoitti myös samalla, että puolueen puheenjohtaja, valovoimainen Jordan Bardella, on puolueen itsestään selvä pääministeriehdokas
Ranskan sisäpoliittisessa tilanteessa on kiinnostavaa se, miten äärioikeiston suosio on jatkanut Emmanuel Macronin kahden valtakauden aikana koko ajan kasvuaan.
Jo edellisessä vuoden 2022 parlamenttivaalissa kansallinen liittouma lisäsi merkittävästi paikkamääräänsä, kun Macron liittolaisineen menetti samanaikaisesti absoluuttisen enemmistönsä.
Marine Le Penin saavuttama äänimäärä saman vuoden presidentinvaalissa oli puolueen presidentinvaalihistorian paras. Macronin ja hänen puolueensa alamäki on sen sijaan edelleen jatkunut ja edelleen jopa jyrkentynyt.
Viesti puree äänestäjiin
Äärioikeistolainen kansallinen liittouma on puolueena yhtenäinen ja ehjä, joka Ranskan kroonisessa sisäpoliittisessa turbulenssissä on jo saavutus sinällään. Puolueen antama viesti äänestäjille koettiin uskottavana ja kiinnostavana vaihtoehtona Macronin politiikalle. Mitään erityistä uutta kansallinen liittouma ei edelleenkään tarjoa, vaan teemat ovat tuttuja jo vuosikymmenten takaa. Maahanmuuttokriittisyys, Ranskan kansallisen edun korostaminen ylikansallista päätöksentekoa vastaan, kaksoiskansalaisuuden ehtojen tiukentaminen ja islam-kriittisyys ovat edellisestä hyviä esimerkkejä.
Lyhyen vaalikamppailun aikana myös muut kansallisen liittouman teemat, kuten Macronin eläkeuudistuksen kumoaminen hallitsivat poliittista ilmatilaa tavalla, joka näkyy myös vaalituloksessa. Puolueen puheenjohtaja Bardella onnistui odotusten mukaan hyvin väittelyissä, joka ei ainakaan heikentänyt puolueen kannatusta. Myös Ranskassa pätee politiikan kirjoittamaton laki: se, joka hallitsee vaalien alla teemoineen poliittista ilmatilaa, saavuttaa myös vaalivoiton. Näin kävi nytkin ainakin vaalin ensimmäisellä kierroksella.
Ranskan politiikan usein hyvin riitaisella vasemmalla laidalla tapahtui sen sijaan erikoinen ilmiö, kun vasemmistopuolueet löysivät toisensa. Yhteiset poliittiset viholliset presidentti Macron ja kansallinen liittouma yhdistivät vasemmiston suurimmaksi osaksi yhteisen vaaliliiton taakse. Ranskan historia tuntien ilmiö ei jää pitkäaikaiseksi. Koalitio hajoaa ennemmin tai myöhemmin. Näin kävi edellisellä kerrallakin reilu vuosi sitten. Vasemmiston vaalikampanjan teemat olivat jopa räikeän populistisia kun otetaan huomioon Ranskan velkaantunut julkinen talous. Minimipalkan nostaminen 1 600 euroon kuukaudessa ja Macronin eläkeuudistuksen peruuttaminen ovat varsin kaukana siitä, mihin Ranskalla on tällä hetkellä varaa.
Vaalin toinen kierros on jo viikon kuluttua. Oman lusikkansa poliittiseen taisteluun voivat panna Ranskan jalkapallomaajoukkueen pelaajat kapteeninsa ja suurta kansallista ja myös kansainvälistä arvostusta nauttivan Kylian Mbappén johdolla.
Meneillään olevien EM-kisojen alkuvaiheessa Mbappé piti kiinnostavan puheenvuoron poliittista ääriajattelua vastaan. Rivien välistä pystyi lukemaan, että maajoukkueelta saattaa tulla jopa yhteinen julkilausuma aiheeseen liittyen. Vuorenvarmaa on se, että istuva presidentti Macron ottaa mielellään vastaan kaiken mahdollisen tuen epätoivoiselta näyttävässä tilanteessa.
