Ranskan vaalit päättyivät poliittiseen kolmijakoon. Vasemmistoryhmittymä voitti radikaalilla talousohjelmallaan, Emmanuel Macronin vastuullinen keskustalainen tuli toiseksi ja erityisesti maahanmuuttokriittisyydellä kampanjoinut RN tuli kolmanneksi. Kaikki ryhmät ovat varsin suuria, mutta yhdelläkään ei ole enemmistöä parlamentissa. Vaalit ratkaisi toisella kierroksella se, että vasemmisto ja keskusta ryhmittyivät yhdessä laitaoikeistoa vastaan. Maltillinen oikeisto sijoittui neljänneksi, mutta on selvästi muita ryhmiä pienempi.
Populistinen retoriikka hallitsi kampanjointia. Sekä vasemmisto että RN esittivät ohjelmissaan toteuttamiskelvottomia talouslupauksia. Molemmat hyödynsivät sitä, että Macronin julkista taloutta vahvistava linja on ollut epäsuosittu. Erityisesti hampaissa on ollut eläkeiän korottaminen 62 vuodesta 64 vuoteen, vaikka se onkin hyvin maltillinen korotus kansainvälisessä vertailussa.
Toinen vaalien teema oli ostovoima. Kuten kaikkialla muuallakin länsimaissa, myös Ranskassa koronapandemia ja Venäjän hyökkäyssota Ukrainassa ovat nostaneet hintoja. Vasemmisto- ja oikeistopopulistit lupasivat surutta hoitaa tämän homman kuntoon. Vasemmisto korottamalla minimipalkkaa ja julkisen sektorin palkkoja, sekä lupaamalla pitää ruoan ja energian hinnan kurissa suhteessa ostovoimaan. RN puolestaan lupasi laskea reilusti avaintuotteiden arvonlisäveroa.
Annetut lupaukset kuulostivat varmaan monien äänestäjien korvissa kivoilta, mutta ne ovat täysin vailla realismia. Ranskan alijäämä on jo nyt 5,5 prosenttia ja mitään jakovaraa ei ole. Päinvastoin edessä on talouskuria. Ylipäätään on mahdotonta kuvitella, että koronan ja Venäjän hyökkäyssodan vaikutukset talouteen eivät näkyisi kansalaisten kukkarossa. Vieläkin älyttömämpää on kuvitella, että maa, joka ei ole tehnyt kymmeniin vuosiin ainuttakaan ylijäämäistä budjettia, voisi alentaa eläkeikää. Ainoa mahdollisuus hyvinvoinnin lisäämiseen on talouskasvu, ei tyhjät lupaukset.
Hyvin mielenkiintoisesti Ranskan vaalien tulosta kommentoi USA:n veteraanipoliitikko Bernie Sanders. Hänen mukaansa nyt on löytynyt vasemmistolle voittava resepti. Ääniä tulee, kun lupaa korottaa minimipalkkaa ja alentaa eläkeikää. Pitkä siirtymä talouspopulismiin on siis otettu myös USA:n demokraattipuolueen vasemmassa laidassa. Sandersin nuoruudessa puolueen tähti oli J.F. Kennedy, joka tuli kuuluisaksi lauseesta: ”Älä kysykö mitä maanne voi tehdä teidän puolestanne, vaan kysykää mitä te voitte tehdä maanne puolesta”. Vasemmistolaisen talouspopulismin aikakaudella olisi hyvä tämäkin ohje muistaa.
