Ranskan oppositiossa olevista sosialisteista on tullut pääministeri François Bayroulle merkittävä hallituksen tukipuolue. Ilman sosialistien tukea pääministerin asema olisi entistä tukalampi. Alkusyksystä näytti hetken jopa silti, että sosialistit olisivat tulleet mukaan Bayroun hallitukseen, mutta näin ei kuitenkaan lopulta käynyt.
Sosialistien tuki hallitukselle henkilöityy François Hollanden paluuseen politiikan ytimeen. Ranskaa vuosina 2012-2017 johtanut Hollande oli presidenttinä varsin epäsuosittu. Tällä hetkellä Hollande on kuitenkin yksi Ranskan suosituimmista poliitikoista ja eräs keskeisimmistä vaikuttajista sosialisteissa. Erityisen kiinnostavia ovat kuitenkin Hollanden ja Bayroun väliset henkilösuhteet, jotka toimivat hyvin.
Yhteyden taustalta löytyy useita yhdistäviä tekijöitä. Hollande ja Bayrou ovat samaa ikäluokkaa. Bayrou tuki vuoden 2012 presidentinvaalin toisella kierroksella Hollandea. Tämän liikkeen vaalit voittanut entinen presidentti muistaa edelleen. Kiinnostava yksityiskohta on myös nykyinen istuva presidentti Emmanuel Macron. Hollande nosti aikoinaan Macronin vallan ytimeen, ja pääministeri Bayrou on puolestaan ollut Macronin julkinen tukija koko hänen presidenttikautensa ajan.
Lukemattomien vasemmistovaikuttajien vaatimuksista poiketen Hollande on myös tukenut Macronia. Vaikka François Hollande on arvostellut presidenttiä, hän ei ole liittynyt vaatimuksiin Macronin ennenaikaisesta eroamisesta presidentin tehtävästä. Kaikki siitä huolimatta, että Macron aikoinaan syyllistyi jopa oppi-isänsä isänmurhaan jättäessään kriisiytyneet sosialistit, erotessaan ministerin tehtävistään ja perustaessaan oman poliittisen liikkeensä.
Hollande ja sosialistit hajottivat vasemmisto-opposition
Toistaiseksi pääministeri François Bayrou on siis voinut luottaa François Hollanden ja siten sosialistien tukeen hallituksensa nimittämisestä lähtien. Ensimmäisessä luottamusäänestyksessä hallitus säilytti asemansa selkein numeroin ja toisessa luottamusäänestyksessä tulevalla viikolla asetelma on sama.
Vasemmisto-oppositio on siten tyypilliseen ranskalaiseen tyyliin hajallaan ja heikko. Samalla haaveet ranskalaisen vasemmiston yhdistymisestä voidaan jälleen kerran haudata. Syntynyt tilanne on suututtanut luonnollisesti populistisen lannistumattoman Ranskan demagogisen johtajan Jean-Luc Mélenchonin, joka kutsui haastatteluissa entistä presidenttiä alatyylisesti ”huijauskoneeksi”.
Mélenchonin, kuten populistisen toisen äärilaidan kansallisen liittoumankin, yksiselitteinen tehtävä on ollut jo vuosien ajan kaataa presidentti Emmanuel Macron. Hollanden ja sosialistien tämänhetkinen tuki istuvalle hallitukselle vie kyseenalaisen tavoitteen jälleen kauemmaksi. Ranska ja Eurooppa eivät tarvitse enää yhtään ylimääräistä sisäpoliittista kriisiä vaan vakautta. Entinen presidentti on kaikissa lausunnoissaan esiintynyt valtiomiestyyliin korostuneen maltillisesti ja rakentavasti, ja tämä luo edes hieman usko siihen, että hallitus voisi istua jopa kaksi seuraavaa vuotta aina vaalivuoteen 2027 saakka.
Lähteekö Hollande jälleen ehdolle?
Seuraavan presidentinvaaliin asetelmat ovat kiinnostavat.
François Hollande voisi ikänsä ja suosionsa puolesta asettua vielä kerran ehdolle. Käytännössä entinen presidentti on ainoa ehdokas, joka edes jollain tavalla yhdistää vasemmistolaisia ja joka voisi saada ääniä jopa keskustaoikeistoltakin.
Ranskan poliittista turbulenssia ja ideologista ajelehtimista Hollanden paluu joka tapauksessa kuvaa hyvin. Macron äänestettiin valtaan 2017 nimenomaan poliittisena valtavirtapolitiikkaa kyseenalaistavana vaihtoehtona. Koska äänestäjien poliittinen muisti on lyhyt, vain harva muistaa miten Hollanden presidenttikauden lopun työmarkkinauudistukset loivat pohjan myös Macronin ensimmäisen kauden reformeille. Samaiset reformit repivät tällöin sosialistit sisäisesti hajalle, joka johti osin sosialistien suosion romahtamiseen. Nyt sosialistit ovat saaneet suosioonsa hieman nostetta, mutta puolue on edelleen kaukana huippuvuosistaan, kun heillä oli hallussa sekä Elysee-palatsi että enemmistö kansalliskokouksesta.
Mihin entisen presidentin suosio voisi sitten perustua?
Jo ikänsäkin puolesta vanhaa tyyliä edustava Hollande tuo mukanaan ainakin vakautta, ja ennustettavuutta. Äänestäjät ovat ehkä saaneet jo muutenkin tarpeeksi politiikan valtapeleistä, populistisista puheenvuoroista ja Ranskan sisäpolitiikan yleisestä epävakaudesta. Hyvään johtajuuteen kuuluu lähtökohtaisesti aina ennustettavuus ja sitä Hollande nyt tuo mukaan yhdessä ulkopoliittisen osaamisensa kanssa.
Jos poliittista tilannetta tarkastellaan Hollanden ja Macronin kontekstissa, poliittinen ympyrä sulkeutuu.
Osin on jopa palattu vanhaan lähtöruutuun. Teoriassa ja ajatusleikkinä on mahdollista, sekin että Macronin seuraaja on François Hollande. Ranskan populistiselle vasemmistolle ja Mélenchonille Hollanden nykyinen suosio ja sosialistien asema hallituksen tukipuolueena on myrkkyä. Mikäli presidentti Macronin strategiana oli hajottaa vasemmisto-oppositio Hollanden ja Bayrou’n yhteistyön avulla, näyttää siltä, että se on onnistunut—ainakin toistaiseksi.
