Ilmassa on samanlaista vastakkainasettelua kuin vuoden 2002 vaaleissa, kun Jean Marie Le Pen järjesti yllätyksen menemällä vaalien toiselle kierrokselle. Tällöin jatkokautta hakenut istuva presidentti Jacques Chirac kykeni luomaan vastakkainasettelun äärioikeiston ja muun Ranskan välille saaden Le Penistä lopulta murskavoiton.
Välittömästi ensimmäisen kierroksen tulosten tultua julki luotiin samanlainen asetelma, kuin vuoden 2002 vaaleissa: Emmanuel Macron ja muu Ranska vastaan äärioikeisto. Istuva presidentti sai laajalti tukea kaikilta suunnilta mukaan lukien kommunistit, sosialistit, vihreät sekä muutamat muut pienemmät poliittiset ryhmittymät.
Myös Macronin oma henkilökohtainen viesti oli selvä: äärioikeistoa vastaan on luotava laaja koalitio, johon ovat tervetulleita kaikki ranskalaiset. Kynnys äänestää Marine Le Peniä toisella kierroksella tehdään mahdollisimman korkeaksi.
Marine Le Penin tukijoiksi jäi vain toinen äärioikeistolainen Eric Zemmour, jonka kannatus jäi lopulta perin vaatimattomaksi ensimmäisellä kierroksella. Zemmourin äänestäjät menivät lopulta Marine Le Penin taakse, koska ääni Zemmourille olisi ollut käytännössä ääni Macronille.
Kuinka suuri äärioikeiston kannatus lopulta on?
Le Penin ja kansallisen liittouman vahvuus on vakiintuneessa äänestäjäkunnassa. Tähän oman lisänsä tuo myös puolueen arvojen leviäminen muiden puolueiden, kuten Macroninkin intresseihin. Islam-kriittisyys, sisäisen turvallisuuden sekä lain ja järjestyksen korostaminen ovat tästä hyviä esimerkkejä.
Le Pen saa varmuudella puolueensa historian suurimman äänimäärän jo toisen kerran peräkkäin. Kannatus menee varmuudella yli 40 prosentin, mutta kuinka paljon lopulta sen yli, jää nähtäväksi.
Voittaakseen Macronin, Le Pen kuten istuva presidenttikin, tarvitsee vasemmistolaisten äänestäjien tuen ja se voi olla tiukassa. On myös mahdollista, että vasemmistolaiset jäävät kotiin tai pudottavat uurnaan tyhjän lapun. Tässä tapauksessa peli menisi entistäkin tiukemmaksi.
Ulko-ja turvallisuuspolitiikka hallitsevat toista kierrosta
Ukrainan ja Venäjän sota sekä Ranskan asema nykyisessä ulkopoliittisessa tilanteessa ovat teemoja, jotka tulevat nousemaan toisen kierroksen kärkiteemoiksi. Istuvalla presidentille on tässä suhteessa selkeä etulyöntiasema: Macron on näyttönsä antanut viimeisen viiden vuoden aikana ja onnistunutkin useiden mielestä varsin kohtuullisesti.
Marine Le Penillä on täysi työ vakuuttaa liikkuvat äänestäjät uskottavana armeijan ylipäällikkönä ja ulkopolitiikan johtajana, joka nauttii arvostusta myös muiden kuin oman intressipiiriinsä kuuluvien kollegoiden keskuudessa.
Täysin oma lukunsa on se, miten Le Pen koetaan ranskalaisten silmissä EU-johtajana aikakautena, jolloin koko maanosa huutaa vakauden ja ennustettavuuden perään. Tähän Le Penin kokemattomuuteen Macron tulee väittelyssä varmuudella iskemään. On hyvä muistaa, että Le Pen on ollut koko ikänsä oppositiopoliitikko, jolla ei ole päivääkään ministerikokemusta.
Le Penin heikkous on myös talouspolitiikka ja ylipäätänsä talouden mekanismien ymmärtäminen. Perinteisesti Le Pen edustaa taloudessa protektionismiin ja valtiovetoisuuteen kurkottavaa politiikkaa, josta Macron on pyrkinyt nimenomaan eroon.
Viiden vuoden takaisessa väittelyssä Macron ryöpytti Le Peniä tavalla, jonka monet edelleen muistavat. Le Penin on siis onnistuttava erinomaisesti väittelyssä Macronia vastaan, osattava talouden tunnusluvut ja faktat presidenttiä vastaan, joka pudottelee niitä salamannopeudella.
Macronin pahin vastus on ehdokas itse?
Macron on saanut koko kautensa ajan kritiikkiä ylimielisyydestä ja kykenemättömyydestä ymmärtää tavallisen ranskalaisen ongelmia ja huolia.
Le Pen puolestaan on saanut viimeksi mainituista kiitosta, erityisesti viimeisten viikkojen aikana. Tulevassa väittelyssä ja kaikissa kampanjatapaamisissa Macronin on osattava tulla lähemmäs tavallista kansalaista, menettämättä kuitenkaan presidentillistä arvokkuuttaan. Politiikan ja talouden substanssiosaamisesta menestyminen ei jää kiinni.
Kirjoittaja on Ranskan politiikkaan erikoistunut valtiotieteilijä ja yhteiskuntatieteiden tohtori Helsingistä.
