Julkisasiamies Watheletin ratkaisuehdotuksen mukaan Saksa saa olla myöntämättä sosiaalietuuksia sellaisille EU-alueen maahanmuuttajille, jotka tulevat maahan vain hakemaan töitä tai hankkimaan sosiaalitukia.
Tapauksessa Saksassa asuva romanialainen nainen haki sosiaalitukia itselleen ja lapselleen. Saksan lain mukaan työnhakijat voivat hakea perustukea, jonka tarkoituksena on kattaa välttämättömät elin- ja asuinkustannukset. Lain mukaan tuet voidaan kuitenkin evätä ihmisiltä, joiden katsotaan tulleen maahan vain etsimään töitä tai nostamaan tukia. Saksa katsoo voivansa evätä tuet maahanmuuttajilta, jotka eivät osoita todellista sidettä uuteen asuinvaltioonsa.
Saksalaisten viranomaisten mukaan naisella ei ole minkäänlaista koulutusta tai valmiutta ammattiin eikä hän ole hakenut lainkaan töitä Saksassa. Hänen lapselleen myönnettiin tuet, mutta naiselle itselleen ei. Nainen ei hyväksynyt hylkäävää tukipäätöstä ja vei asian oikeuteen EU-oikeuden vastaisena. Juttu on sittemmin edennyt unionin tuomioistuimeen asti.
Julkisasiamies Wathelet totesi ratkaisuehdotuksessaan, että yhdestä jäsenvaltiosta tulevilla maahanmuuttajilla on EU-lainsäädännön nojalla oikeus asua toisessa jäsenvaltiossa kolmen kuukauden ajan, mikäli he eivät muodostu kohtuuttomaksi rasitteeksi maan sosiaaliturvajärjestelmälle.
”Mikäli tällaiset henkilöt haluavat oleskella maassa tätä pidempään, on heidän osoitettava, että heillä on riittävät edellytykset elättää itsensä niin, ettei heistä tule taakkaa toisen jäsenvaltion sosiaaliturvajärjestelmälle. Tämä tarkoittaa luonnollisesti sitä, että toisista jäsenvaltioista tulevien maahanmuuttajien ja maan kansalaisten kohtelussa voi olla epätasa-arvoa”, ratkaisuehdotuksessa todetaan.
Julkisasiamiehen mukaan tällainen eriarvoisuus on kuitenkin tässä tapauksessa niissä rajoissa, jotka jäsenvaltiolle sallitaan sosiaalietuusturismin kitkemiseksi ja sillä tavoiteltava tulos on oikeassa suhteessa käytettyihin toimenpiteisiin.
Julkisasiamiehen ratkaisuehdotus ei sido Euroopan unionin tuomioistuinta, mutta se on usein vahva indikaattori siitä, millaiseen ratkaisuun tuomioistuin päätyy lopullisessa tuomiossaan.
