Katunäkymää Longyearbyenissä Länsimaan saarella Huippuvuorilla. LEHTIKUVA / MARTTI KAINULAINEN

Riittävätkö Moskovan rahkeet sotatoimiin täällä?

Aggressiivisuus Huippuvuorten alueella on kasvanut.
MAINOS (artikkeli jatkuu alla)

Belgian merivoimien entinen upseeri ja nykyään erityisesti Venäjän merivoimiin keskittynyt asiantuntija Frederik Van Lokeren arvioi Naval Newsissa varsin yksityiskohtaisesti Norjan Huippuvuorten mahdollisuutta joutua Venäjän ja Naton välisen konfliktin keskelle. Huippuvuorten sopimus vuodelta 1920 kieltää linnoitteiden ja laivastotukikohdan rakentamisen saarille ja saarten käyttämisen sodan kaltaisiin tarkoituksiin.

Tällä hetkellä Venäjä näkee Norjan vahvistuvan puolustuksen saarilla rikkovan sopimusta, mistä se on ilmoittanut huolensa Norjalle. Vladimir Putinin avustajan Nikolai Patruševin mukaan Moskovalla on oikeus, ellei peräti velvollisuus, ryhtyä välittömiin toimiin puolustaakseen itseään tällaista sen kansallisia intressejä vastaan kohdistuvaa uhkaa vastaan.

MAINOS - SISÄLTÖ JATKUU ALLA

Tosiasiassa Norja ei ole vahvistanut Huippuvuorten puolustusta, jos sellaiseksi ei lasketa sitä, että Norjan ilmavoimien nykyiset F-35-hävittäjät pystyvät puolustamaan saaria Pohjois-Norjaan tukeutuen, mihin entiset F-16-hävittäjät eivät pystyneet, ja sitä, että jotkut norjalaispoliitikot ovat vaatineet sotilaallisen läsnäolon lisäämistä Huippuvuorten alueella. Norjan ei Van Lokerenin mukaan kuitenkaan tarvitse vahvistaa saarten puolustusta niin kauan kuin Oslo uskoo Yhdysvaltojen puolustavan niitä.

Toisaalta Venäjän aggressiivisuus alueella on hänen mukaansa kasvanut. Viime vuosina venäläispoliitikot ovat jopa pitäneet paikalliselle venäläisväestölle pienimuotoisia voitonpäivän paraateja ilman ennakkoilmoituksia.

Jos Venäjä oikeasti pelkäisi Naton uhkaa Huippuvuorilla, se joutuisi lisäämään omaa läsnäoloaan alueella, mikä venyttäisi Pohjoisen laivaston alukset laajemmalle kuin Moskova on suunnitellut, ja ne sotilaallisessa konfliktissa ne joutuisivat myös monenlaisiin tehtäviin, joita varten ne eivät ole harjoitelleet.

Se tarvitsisi erityisesti ilmatorjuntaa Norjan F-35-hävittäjiä vastaan. Ilmatorjunta ei kuitenkaan ole Venäjän alusten vahva kyky, ja Pohjoisen laivaston ainoat kaksi alusta, jotka pystyvät siihen, eivät ole käytössä. Toinen on lentotukialus Admiral Kuznetsov, jonka peruskorjaus jatkuu yhdeksättä vuotta, ja toinen Kirov-luokan risteilijä Admiral Nahimov, joka on modernisoitavana. Siihen asennetaan jopa 96 ohjuksen S-400-ilmatorjuntajärjestelmän meriversio ja lähitorjuntaan kahdeksan Pantsir-järjestelmää.

Hyökkäystä varten Pohjoisella laivastolla on Kalibr-risteilyohjuksia laukaisevia aluksia, mutta kuten Ukrainassa on nähty, Kalibrit ovat länsimaisten ilmatorjuntajärjestelmien torjuttavissa. Radikaalimpaa hyökkäystä eli maihinnousua varten laivastolla on kaksi merijalkaväen prikaatia.

Ne kuitenkin Norjan tiedustelun mukaan menettivät Ukrainassa 80 prosenttia taistelukyvystään vuoden 2023 alkuun mennessä. Tietäen Venäjän vaikeudet menetysten korvaamisessa koulutetuilla sotilailla ja modernilla kalustolla Van Lokeren arvioi prikaatien taistelukyvyt kyseenalaisiksi. Pohjoiselta laivastolta puuttuu myös maihinnousualuksia, joita on sijoitettu Mustallemerelle, ja vaikka maihinnousu onnistuisi, joukot pitää pystyä myös huoltamaan meren yli, mitä Nato varmasti pyrkisi estämään.

MAINOS (sisältö jatkuu alla)
Uusimmat
MAINOS (sisältö jatkuu alla)
MAINOS