Shakissa pärjää, jos kykenee ennakoimaan vastustajan siirtoja. Ja katsomaan kauemmas. Sama pätee politiikassakin, vaikka sen väitetään usein olevan lyhytnäköistä valtapeliä.
RKP:n ratkaisu olla asettamatta omaa presidenttiehdokasta oli esimerkki kauaskantoisemmasta siirrosta shakkilaudalla. Katse oli suunnattu tiukasti jo vaalien toiselle kierrokselle. Samalla päätös tasoitti tietä sille, että vaalien loppusuoralla tullaan näkemään – jälleen kerran – tiukka kaksintaistelu perinteisen punavihreän blokin ja porvariblokin välillä.
RKP:n puoluehallitus perusteli ratkaisuaan tiedotteessa, jonka mukaan ”useat liberaalit ehdokkaat ovat jo ilmoittaneet ehdokkuudestaan, eikä RKP halua edesauttaa liberaalikentän pirstaloitumista entisestään”. Keskeisin viesti oli kätketty kuitenkin tätä edeltävään lauseeseen ja t:llä alkavaan sanaan. Palataan tähän myöhemmin.
RKP:n päätös olla asettamatta omaa ehdokasta on historiallinen, koska puolueella on ollut aina oma presidenttiehdokas suoran kansanvaalin 1994 ajoista lähtien. Yllätys se ei kuitenkaan ollut politiikkaa läheltä seuranneille.
Elokuun puolivälin jälkeen RKP:läisten puheissa oli ryhdytty pohtimaan varsin avoimesti oman ehdokkaan asettamisen mielekkyyttä. Puoluesihteeri Fredrik Guseff linjasi Verkkouutisille (18.8.2023), ettei oman presidenttiehdokkaan asettaminen ole ”vielä mitenkään varmaa”.
Ratkaisevaa käännettä RKP:läisten ajattelussa oli edeltänyt kesäpäivä (16.8.2023), jolloin professori Alexander Stubb vahvisti olevansa valmis ryhtymään kokoomuksen ehdokkaaksi presidentinvaaleihin.
RKP:n suunnitelmissa oli lähtökohtaisesti olla mukana myös tulevissa presidentinvaaleissa. Ensimmäinen kierros on lämmittelykierros, joka tarjoaa puolueille kaivattua näkyvyyttä. Puoluehallituksen sisällä ryhdyttiin kuitenkin käymään aitoa punnintaa oman ehdokkaan asettamisen hyvistä ja huonoista puolista.
Puolueessa kannettiin varmasti aidosti huolta presidentinvaalien asetelmasta. Punavihreiden ykkösehdokas oli Pekka Haavisto, mutta porvaripuolella tilanne näyttäytyi vähemmän selkeänä. Vaarassa oli, että kisaan tyrkyllä olevat ehdokkaat syövät ääniä toinen toisiltaan. Tämä voisi tasoittaa tietä perussuomalaisten ehdokkaan Jussi Halla-ahon pääsylle presidentinvaalien toiselle kierrokselle, mikä olisi RKP:läisten pahin painajainen.
Ja tässä tullaan tiedotteen keskeiseen viestiin ja t:llä alkavaan sanaan. RKP:lle oli tärkeää, ”että voimme taata, että Suomen seuraava presidentti puolustaa liberaaleja arvoja, demokratiaa, ihmisoikeuksia ja oikeusvaltioperiaatetta kaikissa oloissa.” Siis taata. Porvaripuolella osin samoista äänistä kamppailevat Alexander Stubb, Olli Rehn ja Mika Aaltola.
Ei ole salaisuus, että RKP:n äänestäjissä moni tukee myös Haavistoa, mutta RKP on paitsi liberaali, myös porvaripuolue. Puolueen porvariäänestäjiä kiinnostaa, kuka tulee kakkoskierroksella Haavistoa vastaan. Kaksikielinen ja liberaali Stubb paitsi vetoaa puolueen äänestäjiin, puolueessa mitä ilmeisimmin uskotaan myös hänen mahdollisuuksiinsa nousta porvaripuolen ykkösehdokkaaksi. Kisasta saattaa tulla kuitenkin tiukka. RKP:ssä ei haluttu ottaa riskiä, että oma ehdokas olisi nakertanut ratkaisevat äänet.
Tulevien presidentinvaalien asetelmaa on hämmentänyt se, että puoluepolitiikasta tunnetut nimet, kuten Pekka Haavisto (vihr) ja Olli Rehn (kesk.), pyrkivät ehdolle valitsijayhdistysten kautta. Kannatuskortteja niin ikään keräävän Mika Aaltolan poliittinen profiili on myös epäselvä, vaikka hän vetoaa etenkin perussuomalaisten, kristillisdemokraattien ja osin kokoomuslaistenkin kannattajiin.
Shakissa peli etenee niin, että siirrot seuraavat toisiaan. Ja vaikuttavat toisiinsa. RKP:n ratkaisun osalta onkin syytä palata vielä kokoomuksen puoluehallituksen elokuiseen päätökseen pyytää Stubbia puolueen presidenttiehdokkaaksi. Puolustusministeri Antti Häkkäsen (kok.) ulostulo presidenttiehdokkuuden vakavasta harkitsemisesta oli tätä ennen ehtinyt herättää jo julkisuudessa keskustelua, onko Stubb sittenkään oikea henkilö puolueen presidenttiehdokkaaksi.
Puheenjohtaja Petteri Orpon esitys pyytää Stubbia ehdolle on osoittaumassa kuitenkin kauaskantoiseksi. Kokoomus näyttäisi myös ryhmittyneen yhtenäisesti Stubbin taakse.
Tulevissa presidentinvaaleissa kaikki viittaa siihen, että edessä on toinen kierros. Ja siellä asetelma selkenee, ennakoi E2 Tutkimuksessa johtajana työskentelevä Juho Rahkonen. Hänen mukaansa vaaleissa tullaan näkemään perinteinen kamppailu punavihreiden ehdokkaan ja porvariehdokkaan välillä. Näin, vaikka osa ehdokkaista on pyrkinyt häivyttämään puoluetaustaansa valitsijayhdistysten kautta.
– Toisella kierroksella ratkaisee puoluekanta – mitä poliittista blokkia ehdokas edustaa. Vaikka kyseessä on henkilövaali, puoluetausta-asetelma astuu voimaan oikeastaan kunnolla vaalien toisella kierroksella, Rahkonen arvioi Verkkouutisille (15.8.2023).
Sumuverhojen väistyttyä odotettavissa on siis kaksintaistelu, jossa palattaneen perinteisiin asetelmiin.
