Yhdysvaltain Kiinalle julistama tullisota on saanut monet amerikkalaisyritykset miettimään, miten tavarantuotantoa voisi siirtää Yhdysvaltoihin. USA:n korkeiden työvoimakustannusten vuoksi työntekijät pitäisi kuitenkin pystyä korvaamaan automaatiolla. Joillain aloilla tämä on osoittautunut yllättävän vaikeaksi.
The Wall Street Journal kertoo, että moni suuri urheilubrändi on jo aiemmin testannut tuotteiden valmistamista robotiikan avulla.
Nike yritti vuosien projektissa siirtää osan tuotannostaan pois Kiinasta, Indonesiasta ja Vietnamista. Hanke osoitti, kuinka haastavaa amerikkalaisbrändeille on irrottautua halvasta massatyövoimasta, etenkin kun ne tekevät tuotteita, joiden valmistus on pitkälti käsityötä.
Vuodesta 2015 alkaen Nike käytti miljoonia dollareita yrittäessään löytää tavan valmistaa kenkiä siten, että niiden tekemiseen tarvittaisiin vähemmän työntekijöitä. Taustalla oli Kiinan työvoimakustannusten nousu sekä tekniikoiden, kuten 3D-tulostuksen kehittyminen.
Brändijätti kääntyi amerikkaisen Flex-yhtiön puoleen, joka oli auttanut Applea rakentamaan modernin Mac Pro -tehtaan Texasiin.
Tarkoituksena oli vuoteen 2023 mennessä pystyttää Meksikon Guadalajaraan tehdas, jossa valmistettaisiin kymmeniä miljoonia pareja Nike-tossuja. Laitos työllistäisi edelleen tuhansia, mutta määrä olisi paljon pienempi kuin tehtaassa Aasiassa.
Myös Niken kilpailija Under Armour haistoi tilaisuuden ja starttasi automaatioon tähtäävään ”Project Gloryn”. Adidas lanseerasi lenkkareiden ”pikatehtaita” Atlantaan ja Saksaan.
Niken kokeilu oli kunnianhimoisin: tavoite oli saada kattava tuotantolinja niin vähäisellä henkilötyövoimalla kuin mahdollista.
Nike ja Flex perustivat linjoja, joissa käytettiin elektroniikkateollisuudesta ja komponenttien kiinnittämisestä tuttuja koneita. Koneiden oli tarkoitus rakentaa kengän yläosa, neuloa kangas, lisätä logot ja liimata pohja.
Ongelmia ilmeni nopeasti. Roboteilla oli vaikeuksia käsitellä pehmeitä, kimmoisia ja venyviä materiaaleja, jotka ovat olennainen osa kengänvalmistusta.
Tossujen materiaalit myös laajentuvat ja supistuvat riippuen lämpötiloista, joten yksikään pohja ei ole täsmälleen samanlainen. Ihmistyöntekijä pystyy mukautumaan tähän, mutta koneille se osoittautui hankalaksi.
Seurauksena tehtaasta ei koskaan saatu niin automatisoitua kuin oli kuviteltu. Kun kenkien tuotanto kasvoi, henkilöstöäkin tarvittiin lisää, ja se maksoi enemmän kuin Vietnamissa samaa tekevä työvoima.
Tehtävä toisensa jälkeen osoittautui haastavaksi automatisoida, kuten kengänpohjien liimaaminen kengän ylempään osaan.
– Jos sitä ei aseteltu oikealla tavalla, kenkään tuli huomattavaa vääntymistä ja se ei läpäissyt laatutestejä, kertoo Flexillä hanketta johtanut Tom Fletcher.
Keskeinen ongelma oli myös se, että Niken kenkämalleja on valtava määrä. Suunnittelijoille on vuosikymmeniä annettu liki vapaat kädet ideoida amerikkalaiskuluttajille mitä cooleimpia kenkiä ja aasialaisvalmistajien on luotettu toimittavan ne. Lisäksi mallit muuttuvat koko ajan.
Tuotannon automaatio kuitenkin vaatisi tuotteita, jotka koneet pystyvät helposti monistamaan uudelleen ja uudelleen.
– Joudut tekemään uhrauksia aina suunnittelusta materiaalien ja mallien monimuotoisuuteen, Niken ex-johtaja Michael Newton sanoo.
– Tämä taas ei ole sitä, mitä kuluttaja haluaa. He haluavat uskomattoman tuotteiden kirjon.
Yhdessä vaiheessa Flexin tiimiltä vei kahdeksan kuukautta selvittää, miten Niken logo saadaan laitettua tietyllä tavalla kenkään. Heti tämän jälkeen Nike uudisti mallistoaan, eikä kehitetty metodi enää toiminut. Yhtiö ei halunnut myöskään tehdä myönnytyksiä yksinkertaistaa tuotteitaan.
Niken ja Flexin projekti loppui vuonna 2019. Siihen mennessä myös Under Armour oli haudannut ”Project Gloryn” vähin äänin. Samana vuonna Adidas, joka myös oli kokenut ongelmia kenkien tekemisessä robottien avulla, kertoi sulkevansa Atlantan ja Saksan tuotantolinjat. ”Pikatehtaiden” koneet siirrettiin alihankkijoille Aasiaan.
Adidas, Under Armour ja Nike eivät halunneet virallisesti kommentoida aiempia tuotannonsiirtoyrityksiään, mutta kertoivat WSJ:lle valmistelevansa suunnitelmia tullien taklaamiseksi.
Kauppasodan uhka nostaa esiin jälleen kysymyksen siitä, täytyykö yhtiöiden jossain vaiheessa kaivaa automaatiohankkeet naftaliinista tuotannon palauttamiseksi USA:an. Newtonin ja Flecherin mukaan tämä on tehtävissä, mutta helppoa se ei ole.
– Tarvitaan syviä taskuja sekä kärsivällisyyttä, koska se ei tapahdu nopeasti, Fletcher sanoo ja kuvailee aiempaa Nike-kokemusta ”opettavaiseksi”.
