Opetus- ja kulttuuriministeriön toimeksiannosta valmistuneen selvitys luovutettiin torstaina opetusministeri Anna-Maja Henrikssonille (r.).
Selvityksen mukaan ylioppilastutkinnon toisen kotimaisen kielen kirjoittajamäärät ovat pudonneet huomattavasti sen jälkeen, kun toisen kotimaisen kielen pakollisuus poistettiin ylioppilastutkinnosta vuonna 2004.
– Selvitys osoittaa huolestuttavasti, että erityisesti ruotsin kielen osaaminen on selvästi heikentynyt. Nyt tarvitaan pitkäjänteistä ja suunnitelmallista kaikki kouluasteet kattavaa kehittämistyötä, jotta molempien kotimaisten kielten osaaminen säilyy vahvana jatkossakin, sanoo Henriksson tiedotteessa.
Prosentuaalinen lasku ruotsin kielen kokonaiskirjoittajamäärässä oli vuodesta 2004 vuoteen 2009 kaikkein jyrkintä (42 %). Sen jälkeen lasku on jatkunut tasaisempana, kirjoittajamäärän jäädessä ensimmäisen kerran alle 12 000:n vuonna 2023.
Naisten ja miesten väliset erot ruotsin kielen ylioppilastutkintoon osallistumisessa ovat suuret. Miehistä kokeeseen osallistui vuosina 2017─2022 noin 21─26 prosenttia, kun naisten osallistumisprosentti on vaihdellut 43─55 prosentin välillä.
Myös lukion päättötodistusten ruotsin arvosanoissa näkyvät selkeät erot naisten ja miesten välillä. Arvosanaan kahdeksan yltää miehistä noin 20 prosenttia, kun naisten vastaava osuus on reilut 40 prosenttia.
Ruotsinkielisissä lukioissa suurin osa – reilut 80 prosenttia – opiskelijoista kirjoittaa edelleen suomen, mutta muutosta on tapahtunut siirtymisessä pitkän oppimäärän kokeesta yhä enemmän keskipitkän kokeen suorittamiseen.
B-suomea suorittavien osuus on kasvanut voimakkaasti. Viime vuonna kaikkiaan 31 prosenttia opiskelijoista valitsi ylioppilastutkinnossa keskipitkän suomen kirjoittamisen. Myös niiden opiskelijoiden osuus, jotka päättävät olla suorittamatta suomen koetta lainkaan on kasvanut. Näin teki viime vuonna 17 prosenttia opiskelijoista.
Korkeakouluissa haasteita ruotsin opintojen suorittamisessa
Selvitykseen sisältyvien korkeakouluopiskelijoille ja -opettajille tehtyjen kyselyiden mukaan monella opiskelijalla on haasteita suorittaa ruotsin opinnot korkeakouluissa. Ne järjestävät monenlaisia tukitoimia heikon lähtötason omaavien opiskelijoiden tukemiseksi.
Ruotsinkielisissä korkeakouluissa on havaittavissa suuret erot opiskelijoiden välillä. Ne selittyvät pääosin opiskelijoiden kaksi- tai yksikielisillä taustoilla.
– Opiskelijoiden ja opettajien vastausten mukaan opetusta pitäisi pystyä eriyttämään enemmän opiskelijoiden taitotason mukaan ja opetuksen tulisi sisältää kaikilla kouluasteilla enemmän tuottamistaitojen, varsinkin suullisen kielitaidon harjoittelua kielioppipainotteisuuden sijaan, selvityksessä todetaan.
Suunnanmuutos vielä mahdollinen
Yhteisinä toimenpide-ehdotuksina selvityksessä nostetaan esille muutamia keinoja. Peruskoulussa Opetushallituksella tulisi olla mahdollisuus ohjata ja seurata opetussuunnitelman toteuttamista.
Toiseksi ylioppilastutkintoon olisi tärkeää saada suullinen koe mukaan mahdollisimman pian ja kolmanneksi korkeakouluille olisi luotava valtakunnalliset suositukset yhdenmukaisista arviointikäytänteistä ja -kriteereistä opiskelijoiden yhdenvertaisen kohtelun varmistamiseksi.
Selvityksessä todetaan, että kehitys erityisesti ruotsin kielen osaamisessa on jatkunut negatiivisena nyt 20 vuotta eli siitä asti, kun toisen kotimaisen kielen pakollisuus poistui ylioppilastutkinnosta.
– Jos suunta halutaan muuttaa, se on vielä mahdollista laajalla, kaikki kouluasteet kattavalla, systemaattisella ja pitkäjänteisellä kehittämistyöllä. Vain tällaisen kehittämistyön kautta ruotsinkielisten palvelut pystytään turvamaan tulevaisuudessakin, toteaa selvityksen kirjoittaja FT, Turun yliopiston dosentti Taina Juurakko-Paavola.
– Jos jatketaan samalla mallilla kuin tähän asti, nämä palvelut ovat uhattuna osin jo nyt ja vielä suuremmassa määrin 5–10 vuoden kuluttua. Jos odotetaan vielä toiset 20 vuotta, kehityksen suunnan vaihtaminen ei liene enää mahdollista. Nyt se vielä on, hän jatkaa.
Selvityksen mukaan Suomen kielen opetuksen tarkoituksenmukaisuutta ruotsinkielisille on vahvistettava niin, että se ottaa huomioon ja tarjoaa kielitaustasta riippumatta oppilaille ja opiskelijoille mahdollisuuksia kehittää suomen kielen taitoaan.
– Erityisesti tuottamisen ja käytännön taitoja, sekä suullisia että kirjallisia, on korostettava enemmän. Keskeistä olisi edistää sallivaa ja kannustavaa opiskeluilmapiiriä, jotta opiskelijoiden ja opiskelijoiden motivaatio, kiinnostus, itseluottamus ja luottamus omaan tietoon ja suomen kielen taitojen kehittämiseen vahvistetaan.
