Ruotsin sosiaalidemokraattien hallitus kevensi vuonna 2020 hyvätuloisten verotusta reippaasti poistamalla tuloveroasteikon ylimmän portaan (värnskatt).
Kyseessä oli viiden prosenttiyksikön ylimääräinen vero kaikille yli 703000 kruunua (noin 62000 euroa) vuodessa ansaitseville palkansaajille. Sitä maksoi vuosittain noin 400000 palkansaajaa.
Jo uudistusta valmistelevassa hallituksen esityksessä arvioitiin, että kevennys rahoittaisi itsensä todennäköisesti takaisin.
Ruotsin valtiontalouden tarkastusviraston (Riksrevisionen) viime vuoden lopulla julkaisemat analyysit vahvistavat, että uudistus on ollut onnistunut ja rahoittanut itsensä takaisin.
Viraston raportin mukaan veronkevennyksen myönteiset vaikutukset toteutuivat ja uudistus rahoittaa pitkällä aikavälillä itsensä 120-prosenttisesti. Lisäksi sillä on ollut merkittävä vaikutus työtuntien määrään.
Asiasta kirjoitti muun muassa Elinkeinoelämän keskusliiton pääekonomisti Penna Urrila viestipalvelu X:ssä.
Suomessa on useiden selvitysten mukaan länsimaiden korkeimpiin lukeutuva ansiotulojen marginaaliverotus.
Marginaali- eli rajaveroprosentti kertoo paljonko verot nousevat, kun tulot kasvavat. Jos marginaalivero on 50 prosenttia, se tarkoittaa, että sadan euron palkankorotuksesta jää käteen 50 euroa.
Esimerkiksi Elinkeinoelämän tutkimuslaitos (Etla) esitti alkuvuonna julkaisemassaan Suomen pelastuspaketti -muistiossa ylimpien marginaaliverojen laskemista kymmenellä prosenttiyksiköllä osana nopeasti vaikuttavia toimia, joilla Suomen sakkaava talouskasvu saataisiin vauhtiin.
Korkeiden marginaaliverojen kannustinvaikutuksissa on pohjimmiltaan kysymys siitä, kannattaako ihmisen ahkeroida ja etsiä palkankorotusta. Jos näkymä on, että ahkeroinnista tulee liian vähän palkkiota suhteessa vapaa-ajan aktiviteetteihin, se jää silloin tekemättä.
Veronmaksajain keskusliiton pääekonomisti Mikael Kirkko-Jaakkola muistuttaa Verkkouutisille, että ylimpien marginaaliverojen haitoista tulee koko ajan uutta tutkimusta. Taloustiede on johdonmukaisesti osoittanut, että ylimpien marginaaliverojen laskemisesta voi tulla hyötyjä varsinkin pitkällä aikavälillä.
– Kannustimet ottaa vastaan vaativampaa työtä paranevat. Ihminen ei ole jatkuvasti tämän valinnan edessä, vaan työpaikan vaihtamiseen tai haastavampiin tehtäviin etenemiseen menee aikaa. Pitkällä aikavälillä se voi parantaa tuottavuutta ja innovaatioita. Tämä voi tukea koko kansantalouden kasvua, Kirkko-Jaakkola havainnollistaa.
– Monet laskelmat osoittavat, että jo lyhyelläkin aikavälillä se voisi rahoittaa itsensä, hän lisää.
Kirkko-Jaakkola ja Mauri Kotamäki ovat kirjoittaneet aiheesta Kansantaloudellisessa aikakauskirjassa (2/2022) julkaisemassaan artikkelissa Kasvattaako ylimmän marginaaliveron kevennys verotuloja?
Ylimmät efektiiviset rajaveroasteet Suomessa ovat niin korkeita, että niistä seuraavat veromuutosten itserahoittavuusasteet ovat suuria maltillisillakin oletuksilla, he toteavat artikkelissa. He osoittavat, että varovaisillakin arvioilla päädytään noin 90 prosentin itserahoittavuusasteelle.
Kireät marginaaliverot ovat ominainen piirre Suomen verojärjestelmässä jo matalilta tulotasoilta alkaen. Veronmaksajain keskusliiton mukaan jo 19000 euroa ansaitsevan marginaalivero on noin 36 prosentin tuntumassa, mistä se nousee 48,8 prosenttiin 38000 euron vuosituloilla. Tällä keskipalkkaisen tulotasolla marginaaliveroprosentti on Suomessa Pohjoismaiden korkein.
Suomessa viiden prosenttiyksikön alennus alkaisi vaikuttamaan suunnilleen jo 8000 euroa kuukaudessa ansaitsevilla eli kyse ei ole ’miljonääriverosta’, vaikka se keskustelussa helposti sellaisen imagon saa. Ylin marginaalivero on tänä vuonna 57 ja ensi vuonna se nousee lähemmäs 59:ää.
Ylimmät marginaaliverot voivat tehdä myös erilaiset holding-järjestelyt houkuttelevammiksi niille, joilla on mahdollisuus myydä työtä yrityksen kautta.
Voitaisiinko Suomessakin päästä Ruotsin kaltaisiin tuloksiin, jos ylimpiä marginaaliveroja alennettaisiin?
– Vaikea nähdä, miksi Suomessa tilanne olisi erilainen. Näkisin, että Ruotsin tuloksiin pääseminen on mahdollista. Nimenomaan se voisi osatekijänä johtaa innovaatiotoiminnan kannusteiden parantumiseen. Siinä mielessä se voisi olla järkevää. Henkisen pääoman verotus on raskasta korkeiden marginaaliverojen takia. Olisi aika päivittää tätä näkökulmaa, koska tulevaisuudessa tuottavuuskasvu tulee aineettomasta henkisestä pääomasta, ja sen takia sitä ei pitäisi rankaista näin kireällä verotuksella, Kirkko-Jaakkola perustelee.
Vaikka taloustiede ei ole ristiriitainen asiassa ja tutkimustieto marginaaliverotuksen haittavaikutuksista on lisääntynyt, faktapohjainen julkinen keskustelu ylimpien marginaaliverojen alentamisesta vaikuttaa edelleen olevan jonkinlainen tabu Suomessa.
– Poliittisessa kentässä kukaan ei kovin rohkeasti ole uskaltanut puolustaa sitä. Aiheesta on ollut yllättävän vaikeaa käydä syvällisempää julkista keskustelua, vaikka monet asiantuntijaryhmät ovat ehdottaneet korkeimpien marginaaliverojen laskemista viimeisen 15 vuoden aikana, Kirkko-Jaakkola muistuttaa.
Viimeksi valtiovarainministeriön vuonna 2022 julkaistussa Verotus osana kestävää julkista taloutta -muistiossa todetaan, että työn verorasitus on Suomessa korkealla tasolla ja marginaaliverotus on kireää, mikä heikentää työnteon sekä osaamisen kehittämisen ja uralla eteenpäin pyrkimisen kannustimia.
