Ammattiliittojen keskusjärjestö SAK ja sen jäsenliitot löivät keskiviikkona pöytään rajun vaatimuksen: 10 prosentin palkankorotus kahdessa vuodessa.
SAK tavoittelee ensi vuonna 6 prosentin korotusta ja sitä seuraavana vuonna vielä 4 prosentin korotusta.
Ammattiliitot perustelevat poikkeuksellista palkkavaatimustaan palkansaajien ostovoimakuopan täyttämisellä. Työnantajaleiristä palkkavaade otettiin tyrmistyneenä ja epäuskoisena vastaan.
Kun peilataan palkkavaatimusta Suomen talouden tämän hetken tilaan ja viime vuosien tuottavuuskasvuun, on palkkavaatimus röyhkeä, perusteeton ja vastuuton.
Ennenkuulumattoman suurta korotuspyyntöä tarkastellessa ei voi välttyä ajatukselta, että SAK yrittää nyt rahastaa korkojen kera viime keväänä arvovaltatappioon päättyneet poliittiset lakot, joilla ay-liike yritti taistella hallituksen tekemiä työelämän uudistuksia vastaan.
Mikään indikaattori ei isossa kuvassa tue SAK:n palkkavaatimuksen suuruusluokkaa. Toki jokainen ymmärtää, että neuvottelutaktisesta näkökulmasta edes SAK tuskin odottaa raflaavan avauksen menevän sellaisenaan läpi.
Meneillään oleviin teknologiateollisuuden tes-neuvotteluihin raju avaus tuo merkittävästi lisää vaikeuskerrointa. Alan työehtosopimus päättyy marraskuun lopussa, joten valtakunnansovittelijalla riittänee jälleen joulun alla töitä.
Talouden isosta kuvasta pitäisi kaikilla olla yhteneväinen näkemys; sen verran hyvin se on dokumentoitu eri tahojen ennusteissa. Suomen taloudella on takanaan 16 vuoden mitättömän kasvun aika. Valtiovarainministeriön (VM) mukaan Suomen talous supistuu tänä vuonna 0,2 prosenttia. Ensi vuodelle odotetaan 1,7 prosentin ja vuodelle 2026 1,5 prosentin kasvua.
SAK:n pääargumentti vaateilleen on palkansaajien ostovoiman merkittävä heikentyminen. On totta, että inflaatio laukkasi Suomessa viime vuonna vielä 6,2 prosentin tahtia ja ostovoima heikentyi.
Palkansaajien reaaliansioissa tapahtui selvä pudotus vuonna 2022 Venäjän hyökkäyssodan ja sitä seuranneen energiakriisin seurauksena.
Toisin kuin SAK antaa ymmärtää Suomen Pankin mukaan reaalipalkat kuitenkin alkoivat nousta jo viime vuoden alussa.
Tilastokeskuksen mukaan palkansaajien reaaliansiot nousivat heinä-syyskuussa 1,5 prosenttia vuoden takaiseen verrattuna. Reaaliansioindeksin mukaan reaalipalkkojen taso on reilut 4 prosenttiyksikköä alempana kuin vuosien 2020-21 huipussaan.
Tämän osalta maltillinen palkankorotusvaatimus olisi perusteltu.
Suomen Pankki muistuttaa, että vaikka Suomessa nimellisansioiden nousu on ollut viime vuosina hieman euroalueen keskimääräistä hitaampaa, reaaliansiot ovat vuorostaan kehittyneet hieman euroalueen keskimääräistä suotuisammin. SP:n kesäkuun ennusteen mukaan kotitalouksien ostovoima vahvistuu kuluvana vuonna ja edelleen lähivuosina.
Inflaatio on painunut selvästi alas huippulukemista: lokakuussa se oli Tilastokeskuksen mukaan 1,1 prosenttia. Ensi ja seuraavalle vuodelle VM odottaa myös maltillisia 1,3-1,4 prosentin lukemia.
Suomen talouden suurin ongelma on tällä hetkellä työn tuottavuuden surkea kasvu. Työn tuottavuus lasketaan jakamalla bruttokansantuote sen aikaansaamiseksi käytettyjen työtuntien määrällä. Tästä ongelmasta ovat kirjoittaneet muun muassa vastikään tietokirjat julkaisseet työeläkeyhtiö Varman toimitusjohtaja Risto Murto sekä työn ja talouden tutkimus Laboren johtaja Mika Maliranta.
Tilastokeskuksen mukaan yksityisen sektorin työn tuottavuus kasvoi viime vuonna 0,5 prosenttia. Tämä johtui siitä, että työtunnit vähenivät kiinteähintaista arvonlisäystä enemmän. Vuonna 2022 yksityisen sektorin työn tuottavuus laski 0,5 prosenttia.
Suomen työn tuottavuus on Murron mukaan noussut vuosina 2008-23 yhteensä 3,2 prosenttiyksikköä, kun samaan aikaan Ruotsissa kasvu oli 16,6 prosenttiyksikköä.
Alojen välillä on toki merkittäviä eroja tuottavuuden osalta. Myös Suomen Pankin laskelmat osoittavat, ettei yrityssektorin työn tuottavuus ole keskimäärin kasvanut viime vuosina.
VM odottaa myös työllisyyden heikkenevän vielä tänä vuonna, mutta toivoa on työllisyyskehityksen toipumisesta ensi vuonna talouskasvun myötä.
SAK:n tehtävänä on toki ajaa oman jäsenistönsä etuja palkankorotusten ja työehtojen osalta. Suotuisasta työllisyyskehityksestä ja Suomen kilpailukyvystä huolehtiminen pitäisi kuitenkin olla yhteinen asia, joka näkyisi myös järjestön vastuullisina ehdotuksina.
Teknologiateollisuuden ja Teollisuusliiton välisellä työehtosopimuksella on suuri merkitys työmarkkinasyksyn jatkon kannalta. Ala on ensinnäkin todella keskeisessä asemassa Suomen talouden ja viennin kannalta: ala tuo yli 50 prosenttia Suomen koko viennistä ja noin 30 prosenttia bkt:n arvonlisäyksestä.
Toiseksi, alan palkkaratkaisu toimii pitkälti päänavaajana myöhemmille tes-neuvotteluille. Toisin sanoen, mikäli SAK ja Teollisuusliitto saisivat valtaosin vaatimuksensa läpi, olisi esimerkiksi julkisen sektorin aloilla myöhemmin omissa neuvotteluissaan perusteltu syynsä vaatia myös rajuja palkankorotuksia.
Tämä voisi johtaa hyvin vaaralliseen ketjureaktioon ja palkkainflaation nousuun, jolla voisi olla tuhoisat seuraukset sille, että hauraalla pohjalla olevan Suomen talouslaivan toivon rippeet kurssin kääntämisestä voitaisiin menettää.
Suomessa asiantuntijat ovat nimittäin vielä kutakuinkin yksimielisiä siitä, ettei meillä ole tällä hetkellä kustannuskilpailukyvyn suhteen ongelmia vertailumaihin nähden. Reippaat palkankorotukset voisivat viedä tämänkin kilpailuedun. Sen jälkeen investointien saaminen Suomeen olisi jälleen asteen vaikeampaa.
Hyvinvointiyhteiskunnan rahoituspohjan varmistaminen onnistuu vain sitä kautta, että suomalainen työ ja lopputuotteet käyvät kaupaksi maailmalla ja työn tekeminen on kilpailukykyistä kotimarkkinoilla. Jos tämä etu menetetään, on Suomi-laiva entistä suuremmissa ongelmissa.
