Jerrykannu on kaikille tuttu tuote, mutta monille tulee yllätyksenä se, miten paljon nerokkuutta se kätkee sisäänsä.
Sota on aina hirveä asia, siitä ei ole kahta sanaa. Sen sijaan sodan hyvin harvoja positiivisia lieveilmiöitä on se, että armeijan tarpeet ja sotateollisuus tuottaa monia hyviä keksintöjä, jotka päätyvät myöhemmin myös kuluttajamarkkinoille asti.
Lähes kaikkien tuntema jerrykannu on hyvä esimerkki tästä. Monet meistä ovat joskus ostaneet polttoainetta kotikäyttöön, esimerkiksi ruohonleikkuriin tai veneen perämoottoriin, jolloin polttoaine on pitänyt kuljettaa huoltoasemalta kotipihaan jerrykannun avulla.
Kuten jo jerrykannun nimikin hieman vihjaa, kannun historia liittyy vahvasti saksalaisiin, tarkemmin sanottuna Wehrmachtiin ja toiseen maailmansotaan valmistautumiseen.
Jerrykannu oli osa toisen maailmansodan valmisteluja
Jerrykannun ikoninen malli syntyi vuonna 1936 Saksassa, jolloin maa valmistautui jo kovaa tahtia toiseen maailmansotaan. Saksalaisten uusi sotastrategia perustui niin sanottuun salamasotaan, missä korostuu hyökkäyksen raivokkuus, yllätyksellisyys ja aselajien saumaton yhteistyö. Toisin sanoen nopea eteneminen ja huollon toimivuus on salamasodassa avainasemassa.
Yksi huollon merkittävimpiä osuuksia on polttoainehuolto, sillä motorisoitu armeija ei liiku kovinkaan pitkälle ilman polttoainetta. Salamasota vaati luotettavan polttoainehuollon, mikä ei ollut 1930-luvulla todellakaan itsestään selvää.
Tuohon aikaan polttoaine liikkui mitä erilaisemmissa kanistereissa. Kanistereita oli käytössä monenlaisia, mikä toi aikaan merkittäviä haittoja. Niiden kuljettaminen oli vaikeaa niin sotilaiden käsissä, kuin myös kuorma-autoihin lastatessa. Lisäksi niiden käyttö oli vaikeaa ja kaiken huipuksi kanisterit eivät olleet järin kestäviä.
Näistä syistä polttoainehuolto oli ennen toista maailmansotaa yllättävänkin heikolla tolalla. Ongelma ei ollut vain saksalaisten, vaan myös muut maat painivat saman ongelman kanssa. Tarinan mukaan esimerkiksi brittien polttoainehuolto oli vielä saksalaisiakin merkittävästi heikommalla tasalla.
Wehrmacht-Einheitskanister – sotavoimien virallinen kanisteri
Jerrykannun alkuperäinen nimi on niinkin helppo, kuin Wehrmacht-Einheitskanister – suomeksi siis sotavoimien virallinen kanisteri. Nimi jerrykannu tuli Saksan ulkopuolelta. Britit olivat puhuneet saksalaisista jo aiemmin ”jerryinä”, joka juontaa juurensa German-sanaan. Luonnollisesti saksalaisten kanisterista tuli siis jerrycan, eli suomeksi jerrykannu.
Alkuperäisen Wehrmacht-Einheitskanisterin kehitti westfalenilainen yritys Eisenwerk Müller & Co., ja kannun pääsuunnittelijana toimi Vinzenz Grünvogel. Kanisterille oli erilaisia yksityiskohtavaatimuksia, joita uuden kannun myötä lähdettiin ratkomaan. Kanisterin tulisi olla kestävä, helposti käytettävä ja fiksun kokoinen.
Uusi kanisteri saatiin valmiiksi vuonna 1936 ja sitä ”koeajettiin” tositoimissa mm. Espanjan sisällissodassa, jossa Natsi-Saksa ajoi sisään monia muitakin sotakoneistojaan ja -strategioitaan. Jerrykannu oli alusta asti menestys ja sillä oli merkittävä rooli saksalaisten nopeassa etenemisessä toisen maailmansodan alkuvaiheessa.
Jerrykannu ja sen piilotetut ominaisuudet
Jerrykannun ominaisuuksista voidaan puhua hyvällä omatunnolla piilotettuina ominaisuuksina, sillä kanisterin koko nerokkuus ei auennut heti edes muille maille, vaikka he saivatkin sattumalta jerrykannuja haltuunsa tutkittavaksi.
Amerikkalaiset saivat yhden jerrykannun käsiinsä jo vuonna 1939, josta lisää tämän artikkelin loppupuolella. Myös britit saivat kanistereita haltuun Norjasta, jonka Saksa miehitti vuonna 1940. Vaikka vieraat valtiot saivat tuossa vaiheessa vielä lyömättömältä näyttäneen Saksan armeijan polttoainehuollon kulmakiven käsiinsä, syystä tai toisesta kanisteria ei haluttu kopioida suoraan.
Yhdysvalloissa jerrykannuun lähdettiin tekemään omia muutoksia – jotka vain ja ainoastaan heikensivät kanisterin käyttöä. Britit eivät lähteneet muokkaamaan kanisteria ihan niin paljoa, mutta yhden oleellisen asian hekin unohtivat – nimittäin kanisterin sivulla olevat prässätyt ”tähtikuviot”.
Kanisterin koko oli tarkoin mietitty
Aloitetaan jerrykannun ominaisuuksien perkaaminen sen koosta, joka oli tarkoin mietitty. Jerrykannu painoi tyhjänä 5,2 ja täytenä 20,5 kiloa. Siihen oli mahdollista lastata 20 litraa polttoainetta.
Kuten kaikilla kanistereilla, myös jerrykannulla oli yllään se haaste, että paljonko kanisterin tulisi vetää polttoainetta. Liian pieniä kanistereja tarvittaisiin paljon, mutta toisaalta liian isoja kukaan rivisotilas ei jaksaisi enää kantaa. Lopulta 20 litraa laskettiin sopivaksi kompromissiksi, jonka jaksaisi kantaa yhdellä kädellä.
Kulmikas muoto auttaa lastaamaan
Jerrykannuja neliskulmainen muoto ei ole sattumaa, vaan se tehtiin minimoimaan hukkatila. Aiemmin eri maiden armeijat olivat kokeilleet jos jonkinlaisia ja muotoisia kanistereja aina pyöreistä kolmionmuotoisiin malleihin, mutta näiden ongelmana oli lastattavuus. Kanistereiden väliin jäi hukkatilaa ja toisaalta niitä oli vaikea lastata pystyyn, sillä kallellaan tai kumollaan olevassa kanisterissa on aina vuotoriski.
Kanistereita oli myös helppo lastata kyytiin, kun kaikki kanisterit olivat keskenään samanlaisia. Neliskanttisen muotoilun ansiosta jerrykannuja saatiin ahdettua nätisti pystyyn pieniinkin tiloihin. Tällä tavalla esimerkiksi tavalliseen armeijan kuorma-autoon voitiin lastata helposti 150 jerrykannua, eli reilut 3 000 litraa polttoainetta.
Kolme kahvaa – ja jokaisella oma tehtävä
Yksi jerrykannun tunnetuimpia yksityiskohtia on kolmesta ohuesta kahvasta muodostuva yläosa. Kolmen kahvan idea ei välttämättä aukene ensisilmäyksellä, mutta käytössä idea tulee nopeasti ilmi. Kun kanisteri oli täynnä polttoainetta ja painavimmillaan, silloin jerrykannuja kannettiin yksi kerrallaan. Tarkasti laskettu 20 litran koko tarkoitti sitä, että tavallinen sotilas jaksoi kantaa molemmissa käsissä yhtä jerrykannua, jolloin tartuttiin kahvoista keskimmäiseen. Keskeltä kannua oleva ote oli mukava pitää, sillä ote oli tasapainossa.
Reunimmaisia kahvoja tarvittiin vuorostaan silloin, kun kanistereja kannettiin tyhjänä. Jos sotilaan tuli jaksaa kantaa kahta täyttä kanisteria, niin vastaavasti tyhjiä kanistereja tuli pystyä kantamaan neljää kerrallaan. Kantaminen oli helppoa, kun laittoi kaksi kanisteria vierekkäin ja nappasi kiinni nyt reunimmaisista kahvoista.
Kahvoihin liittyvät valinnat olivat siinä mielessä merkittäviä, että hyvin usein polttoaineen viimeinen etappi kuljetuksen aikana taitettiin jalan, jolloin myös kanisteria kantava sotilas piti ottaa huomioon suunnittelussa.
Jerrykannun korkki ei huku eikä hajoa
Myös jerrykannun korkki pitää sekin sisällään erilaisia ennalta mietittyjä ominaisuuksia. Aiemmin käytössä olleet kierrekorkit olivat huonoja, sillä niiden sulkeminen oli hidasta, ne vaativat sulkemisessa tarkkuutta ja ne saattoivat hajota tai hukkua, jolloin koko kanisterista tulisi hetkessä käyttökelvoton.
Jerrykannun korkki oli käännettävää mallia, joka oli siis kiinteä osa kanisteria. Se ei päässyt hukkumaan ja se oli helppo laittaa kiinni. Lisäksi korkin pitävyyttä pystyi parantamaan erilaisilla sokkaviritelmillä.
Korkille oli tärkeää myös se, että siitä oli helppo kaataa – ja sinne oli helppo kaataa. Jerrykannun täyttämiseen tuli hoitua ilman suppiloa, samoin kuin jerrykannusta kaataminen piti onnistua helposti. Helppoutta lisäsi myös nokan ilmakanava, joka esti holtittoman läikkymisen.
Jerrykannu kesti ja jousti tilanteen mukaan
Jerrykannu on valmistettu samaan tapaan kuin vaikkapa pääsiäisenä tuttu suklaamuna. Se koostuu kahdesta yhteen hitsatusta puolikkaasta ja tämä hitsisauma on nähtävissä kanisterin keskellä, joka on sekin kestävyyden maksimoimiseksi upotettu uraan.
Tämäntapainen muotoilu yhdistettynä hitsaamiseen takasi sen, ettei kanisteri hajonnut pudotuksessa. Se saattoi saada lommon, mutta varsinaista reikää tai hitsisauman pettämistä harvemmin nähtiin. Kanisterillehan tärkeimpiä ominaisuuksia on pitää neste sisällään, eli pienikin reikä tekee kanisterista heti kelvottoman.
Yksi merkittäväksi muodostunut yksityiskohta jerrykannussa on sen sivuilla oleva prässätty tähtimuoto. Alkujaan kannun kylkien jäykistyksenä oli vain prässätty suuri rasti, mutta se muutettiin pian paremmin lämpölaajenemista kestäväksi tähtikuvioksi. Kuvion ideana oli siis antaa kanisterille joustovaraa, jota lämpimässä laajentuva bensiini tarvitsi.
Tämä yksityiskohta oli erittäin merkittävä Pohjois-Afrikan kuumuudessa käydyissä taisteluissa vuonna 1942. Vaikka britit olivatkin jo saaneet jerrykannun käsiinsä, heidän kopionsa ei sisältänyt samanlaista tähtikuviota kanisterin sivuilla.
Tästä seurasi se, että iso osa liittoutuneiden polttoaineista meni hukkaan, kun kanisterit ratkesivat lämpimän laajentaneesta polttoaineesta. Näin liittoutuneet hukkasivat merkittävän määrän polttoainetta, ennen kuin kanisteri päätettiin kopioida entistä enemmän suoraan saksalaisilta, joilla ei ollut samaa ongelmaa samoissa olosuhteissa.
Jerrykannu päätyy sattumalta Yhdysvaltoihin
Jenkit saivat oman kosketuksensa jerrykannuihin juuri ennen toisen maailmansodan puhkeamista. Kanisterin päätyminen Yhdysvaltoihin oli melko suurta sattumaa, johon liittyi amerikkalainen insinööri Paul Pleiss. Vuonna 1939 Pleiss matkusti Saksasta Intiaan ajoneuvolla, jonka hän oli rakentanut tätä matkaa varten.
Kun Pleiss oli lähdössä liikkeelle Saksasta, hänelle tuli polttoaineeseen liittyvä ongelma. Pleiss tarvitsi jotain, millä hän voisi kuljettaa matkassaan ylimääräistä polttoainetta. Lopulta hänen kanssaan matkustanut saksalainen toimitti Pleissin matkaan kolme jerrykannua.
Pleiss vaikuttui kanisterista matkan aikana niin paljon, että hän lähetti sellaisen Yhdysvaltain armeijalle Washingtoniin. Ironista kyllä, Yhdysvaltain armeija tutki kanisteria, mutta se ei herättänyt sen enempää kiinnostusta. Jenkit päättivät pitää kiinni 10 gallonan (noin 38 litran) kanistereista, joita Yhdysvaltain armeija oli käyttänyt jo vuosikymmeniä.
Omat koirat purevat saksalaisia
Viimeistään Pohjois-Afrikan tapahtumat vakuuttivat myös liittoutuneiden joukot jerrykannun kestävyydestä ja käytännöllisyydestä, minkä myötä vuodesta 1943 eteenpäin kanisteri tuli lähes suoraan saksalaisena mallina käyttöön myös liittoutuneiden puolella.
Jerrykannun tarpeellisuus liittoutuneiden käytössä nähtiin viimeistään Normandian maihinnousussa kesäkuussa 1944. Silloin liittoutuneet hyökkäsivät saksalaisia vastaan Pohjois-Ranskassa. Normandian maihinnousuun liittyvissä kuvissa näkyy usein amerikkalaisten Jeep-autoja, joiden perässä on usein vararenkaan vieressä viiden gallonan jerrykannu – joka on siis käytännössä suoraan saksalaisilta.
Jerrykannujen roolia Saksan kukistamisessa ei voi väheksyä. Yhdysvaltain presidentti Franklin D. Roosevelt totesikin marraskuussa 1944, että ilman jerrykannuja liittoutuneiden olisi ollut mahdotonta edetä Ranskan halki saksalaisten salamasotaakin vauhdikkaammin.
Jerrykannu on yhä käytössä
Jerrykannu on ollut merkittävä keksintö, jolla on vähän erikoisesti roolia niin toisen maailmansodan syttymisessä, kuin myös myöhemmin sen loppumisessa. Jotain jerrykannun ainutlaatuisuudesta kertoo se, että sitä käytetään. Kaiken huipuksi kanisterin malli on pysynyt lähes koskematta jo 85 vuoden ajan.
Vuosien varrella jerrykannuja on varmasti tuotettu satoja miljoonia yksilöitä. Pelkästään liittoutuneet tuottivat jerrykannuja sodan viimeisinä vuosina 21 miljoonaa kappaletta.
Armeijakäytön lisäksi jerrykannu on kulkeutunut myös siviilimarkkinoille, jossa siitä on olemassa jo enemmän erilaisia variaatioita. Alkuperäinen 20 litraa on jalostunut myös pienemmiksi kanistereiksi, samoin kuin tarjolla on yhä enemmän myös muovisia versioita.
RIKHARD WACKER
