Saksa on kohtaamassa ensimmäisen kahden peräkkäisen vuoden laskusuhdanteensa yli 20 vuoteen. Maan talousennustetta käännettiin vastikään pessimistisemmäksi: talous on supistumassa tänä vuonna 0,2 prosenttia. Viime vuonna laskua tuli 0,3 prosenttia.
Talouslehti The Economist analysoi Saksan talouden nykyisiä ongelmia.
Viennistä ja teollisuudesta riippuvainen Saksa on kohdannut vuoden 2021 jälkeen monia ongelmia: energian hinnat ovat nousseet Venäjän hyökkäyssodan alkamisen jälkeen, ja Kiinan teollisuuden ylikapasiteetti aiheuttaa tuhoa ulkomailla. Saksan ongelmat ovat kuitenkin syvemmällä ja monet niistä ovat kotimaisia. Tämän lisäksi vallassa oleva poliittinen koalitio, niin sanottu ”liikennevalokoalitio” on hajanainen.
Saksan teollisuustuotanto on ollut vaikeuksissa viime vuosina. Erityisen kovasti ovat kärsineet energiaintensiiviset teollisuudenalat, kuten kemikaali-, metalli- ja paperiteollisuus. Näiden alojen osuus Saksan teollisuustuotannosta on vain 16 prosenttia, mutta ne kuluttavat lähes 80 prosenttia teollisuuden energiasta.
Globaalin kysynnän muutos on tuonut ongelmia saksalaisille yrityksille: Saksan taloussuhteet Kiinaan ovat muuttuneet. 2010-luvulla maiden kasvut täydensivät toisiaan: Saksa myi autoja, kemikaaleja ja koneita Kiinaan ja osti sieltä kulutustavaroita ja välituotteita, kuten akkuja ja elektroniikkakomponentteja. Nyt Kiina pystyy tuottamaan itselleen suuren osan siitä, minkä se aikaisemmin toi ulkomailta. Joissain tapauksissa siitä on tullut vakava kilpailija vientimarkkinoilla, esimerkiksi Saksalle tärkeässä autoteollisuudessa.
Kotitalouksien korkeammat reaaliansiot ovat inflaation hidastuessa hiljalleen kasvattaneet kysyntää.ve Saksan talouden odotetaan kasvavan ensi vuonna 1,1 prosenttia sillä oletuksella, että yksityinen kulutus alkaa elpyä.
Euroopan suurimmassa taloudessa on kuitenkin pitkäaikaisia rakenteellisia ongelmia. Saksan bkt oli vuoden 2021 lopussa vain prosentin korkeammalla kuin neljä vuotta aiemmin. Samaan aikaan euroalue (Saksa poislukien) oli kasvanut 5 ja Yhdysvaltain talous 10 prosenttia.
Saksan 2010-luvun menestys heijasti maan kilpailuetua muuhun Eurooppaan nähden. Vuosituhannen alussa Saksa kamppaili vuonna 1990 tapahtuneen jälleenyhdistymisen seurausten kanssa. Maan hintataso oli korkeampi kuin muualla yhteisvaluutta-alueella. 2000-luvun alussa Saksassa tehtiin niin sanotut Hartz-uudistukset, joihin sisältyi laaja työmarkkinoiden vapauttaminen. Uudistukset hillitsivät kustannuksia ja työvoiman hinnoitteluvoima heikentyi. Samaan aikaan monien Euroopan maiden nopea, velkavetoinen kasvu nosti hintatasoa koko euroalueella.
Ajan myötä Saksan kilpailuetu on kuitenkin heikentynyt. 2010-luvun alun valtionvelkakriisin jälkeen monet Euroopan taloudet aloittivat omat rakenneuudistuksensa. Vuodesta 2015 lähtien Saksan palkkakustannukset alkoivat kasvaa nopeammin. Vuoteen 2019 mennessä hintatasoero Saksan ja muun euroalueen välillä oli kaventunut. Energiapula kasvatti kuitenkin jälleen kuilua, koska Saksa oli naapurimaitaan riippuvaisempi Venäjän kaasusta. Ensimmäistä kertaa yli kahteen vuosikymmeneen Saksalla ei ole kustannusetua euroalueen verrokkimaihinsa verrattuna.
Saksan väestörakenteessa on myös tapahtunut muutoksia: viime vuosina maan ikääntyvää väestöä on tasapainottanut korkea maahanmuutto. Maahanmuuttajia ei kuitenkaan enää tule yhtä suuria määriä kuin aiemmin, joten yritykset kärsivät työvoimapulasta.
Kansainvälinen valuuttarahasto IMF odottaa Saksan työikäisen väestön supistuvan 0,5 prosenttia vuodessa seuraavien viiden vuoden aikana. IMF on arvioinut, että ellei Saksan tuottavuus kohennu selvästi, maan talouskasvu asettuu noin 0,7 prosenttiin vuodessa, mikä on noin puolet pandemiaa edeltävästä tasosta.
Valtion menojen lisääminen voisi antaa sysäyksen taloudelle, mutta ministereitä rajoittavat finanssisäännöt. Saksan vuotuiset julkiset nettoinvestoinnit ovat pudonneet nollatasolle.
Liittovaltiolla on niin sanottu velkajarru, joka rajoittaa rakenteellisen alijäämän 0,35 prosenttiin bkt:sta vuodessa. Kritiikki velkajarrua kohtaan on kasvanut, mutta muutosta ei odoteta ennen vuoden päästä syksyllä koittavia liittopäivävaaleja.
