Suomalaisen Kirjallisuuden Seura (SKS) ja Museo Leikki keräsivät muistoja lasten tekemistä lehdistä. Keruuseen saapuneet vastaukset osoittavat, että itse tehdyt lehdet tarjosivat lapsille paitsi iloa ja ajanvietettä, myös keinon ilmaista itseään ja käsitellä aikuisten maailmaa omalla tavallaan.
SKS:n tiedotteessa kerrotaan, että muistot ulottuivat aina 1940-luvulta tähän päivään. Keruuseen saatiin 67 vastausta ja 160 valokuvaa. Moni lähetti SKS:n arkistoon myös alkuperäisen lehden.
Vastaajat kertovat, kuinka omiin lehtiin mallia haettiin usein kotiin tilatuista lehdistä. Horoskoopit, tv-ohjelmat ja lukuisat mainokset löytyvät myös lasten lehtien sivuilta. Aikuisten lehtien lööpeistä tuttuja sensaatioita ja juoruja lähestyttiin lasten lehdissä parodian tai huumorin keinoin.
Usein lehdet kuitenkin käsittelivät itselle tärkeitä asioita, kuten lemmikkejä, urheilua tai leluja. 2000-luvun alussa ilmestynyt Sweden, joka keskittyi ruotsalaisen populaarikulttuurin pilkkaamiseen, lienee lehtityyppien laajassa kirjossa ainoa laatuaan.
Lehden nimeä mietittiin huolella
Kissakulma, Satulähettiläiden ammattilehti, Illan virkistys. Keruuaineisto osoittaa, että lapsikin ymmärtää nimen painoarvon. Lehden nimi valikoituikin harvoin sattumalta.
– Lehden tekoon ja nimeen vaikutti nimimerkki Arijoutsi. Hän julkaisi noin neljä kertaa vuodessa ilmestynyttä Arijoutsin Pippuria. Siinä oli pienelle pojalle lukemista ja osittain ymmärtämistä. Kaikkea ei ehkä vielä tajunnut, mutta ihmettä ja kummaa jäi mieleen. Niinpä oman lehteni nimeksi tuli Manteli. Se tuntui olevan pippuria makeampi.
Lehden tekemiseen liittyi monenlaista jännitystä.
– Muistan ensimmäisen toimituskokouksen ja sen sähköisen innostuksen, joka oli ilmassa. Idea ei lähtenyt meistä lapsista – ainakaan muistaakseni – vaan äidit jutun kehittivät. Mukana oli Tiinan ja Tommin äiti Milla sekä Jaskan ja Sampan äiti Eija, joista jälkimmäisestä tuli päätoimittaja, eräs muistelee.
– Myös Milla oli avainasemassa, sillä hänen puolisonsa oli töissä eduskunnassa, joten valokopiot tulivat ilmaiseksi. Rikos on jo vanhentunut, joten voin kertoa, että siellä Visakkoa monistettiin hallituksen esitysten ja valiokuntalausuntojen joukossa, eikä kukaan kuulemma huomannut mitään, koska eduskunnan kopiomäärät olivat päätä huimaavia. Tämä sai meidät lapsetkin seuraamaan uutisista kuvia suuresta salista – pohdimme, josko joskus olisi käynyt niin, että lehtemme olisi lipsahtanut väärään pinoon ja ihan peräti kansanedustaja löytäisi sen pöydältään.
Vastauksista avautuu lehtien merkitys tekijälle. Ensisijaisesti lehtien tekeminen oli lapsille iloa ja ajanvietettä, mutta myös tapa ilmaista itseä. Oman lehden toimittaminen saattoi myös toimia tärkeiden ominaisuuksien vahvistajana.
– Suka ei ollut ulkoasultaan täysin viimeistelty, eikä sen sisältö ollut mitenkään omaperäistä eikä oivaltavaa. Sain lehdestä kuitenkin kannustavaa palautetta ainakin vanhemmiltani. Varhaisteinin itseluottamusta ja toimijuutta tuki omien tuotosten saaminen valmiiksi ja muille jaettavaksi, lehteä lapsena toimittanut muistelee.
– Lehtien toimittaminen opetti minulle itsekuria ja laatimani aikataulun noudattamista, koska olin päättänyt, että lehti ilmestyy säännöllisesti kerran kuukaudessa. Sen tekeminen kehitti luovaa ajattelua, itsenäistä työskentelyä, kirjoittamista ja visuaalista suunnittelua, toinen kertoo.
Ruudullinen rautias -lehti toi toimittajalleen kaivattua hyväksyntää.
– Teimme lehteä sekä kotona että koulussa ja melko varhaisessa vaiheessa päätimme tuoda lehden luettavaksi luokkalaisillemme ja ilahduimme kun huomasimme, että se otettiin luokassa hyvin vastaan. Emme olleet luokkamme suosituimpia oppilaita ja osa luokkatovereistamme varmasti myös hieman kummeksui tai jopa halveksui hevosinnostustamme, joten yllätyimme positiivisesta vastaanotosta. Uusin numero löysi nopeasti lukijansa, ja monesti meiltä myös kyseltiin, milloin seuraava numero ilmestyisi.
Julkkiksia haastatteluissa
Moni vastaaja kertoi edelleen kirjoittavansa tai piirtävänsä joko ammatikseen tai vapaa-ajallaan. Lyhtypirtin-viestin ensimmäiset numerot käsittelivät käpysotia naapurinpoikien kanssa, mutta pian päätoimittaja haki kunnianhimoisempia haasteita ja päätyi lopulta toimittajan ammattiin.
– Halusin haastatella julkkiksia, joten kaivoin Pirkanmaan puhelinluettelosta näyttelijöiden numeroita. Äitini kiellosta huolimatta soitin Sylvi Saloselle ja haastattelin hänet. Nälkä kasvoi syödessä, ja pian kutsuin itseni kylään Eila Roineelle ja Vili Auviselle. Sitten löysin Kangasalan postista koko maan puhelinluettelot ja aloin soitella sekä haastatella kirjeitse kauempana asuvia kuuluisuuksia.
Myös lehden tekemisen yhteydessä syntyneet ystävyssuhteet voivat kantaa aikuisuuteen asti: 1990-luvun alkupuolella vaikuttaneen Tassu-lehden toimitus pitää edelleen yhteyttä Tassusiskot-WhatsApp-ryhmässä.
Suomalaisen Kirjallisuuden Seura ja Museo Leikki järjestivät muistitietokeruun Lasten tekemät lehdet 1.4.–31.8.2023. Aineisto on tutkittavissa SKS:n arkistossa.
