Tasavallan presidentti Sauli Niinistön mukaan presidentti Martti Ahtisaaren suuri elämäntyö on täyttynyt.
– Martti Oiva Kalevi Ahtisaari, tasavaltamme kymmenes presidentti, on siirtynyt ajasta ikuisuuteen, Niinistö lausui Ahtisaaren hautajaisissa pitämässään muistopuheessa.
Niinistö korosti, että Ahtisaari eli pitkän ja vaikuttavan elämän.
– Hän oli suuri suomalainen, Nobelin rauhanpalkinnolla palkittu. Hän jätti kädenjälkensä sekä kansalliseen että kansojen väliseen historiaan.
Presidentin mukaan kaiken toiminnan keskiössä hänellä oli ihminen.
– Hän näki jokaisen lähimmäisenä, ja heistä kaikkein paatuneimmissakin jotakin hyvää, jota kohti kurottaa. Jonka varaan rakentaa yhteyttä ja rauhaa. Toimia väsymättä paremman huomisen hyväksi.
Niinistön mukaan Martti Ahtisaari oli hyvin vähän poliitikko ja hyvin paljon diplomaatti.
– Presidentinvaaleissa 1994 hän teki sivuväliintulon – politiikan ulkopuolinen valittiin politiikan päänäyttämölle.
– Hän ei pyrkinyt mukautumaan poliittiseen tapakulttuuriin, josta myös seurasi arvostelua. Mutta ennen pitkää poliittinen tapakulttuuri alkoikin mukautua lähemmäs hänen suuntaansa. Niin kuin on hyvin kuvattu, hän oli ”matalien hierarkioiden ihminen”.
Tuloksekkaassa johtajuudessa, samoin kuin onnistuneessa diplomatiassa, ei Niinistön mukaan voi piiloutua lausuntojen, lakipykälien tai protokollan taakse. Sitä tehdään persoonalla.
– Ja näin Ahtisaari totisesti teki.
– Hänen kanssaan työskennelleet ovat kuvanneet häntä rauhalliseksi, kärsivälliseksi ja lämpimäksi. Mieheksi, joka malttoi pysähtyä ja kuunnella. Mutta tarvittaessa myös tiukaksi ja määrätietoiseksi neuvottelijaksi.
Karjalasta kotoisin oleva Ahtisaari oli sanojensa mukaan ikuisesti evakko.
– Tämä lapsuuden kova kokemus arjen haavoittuvuudesta auttoi häntä myöhemmin asettumaan konfliktialueiden hädänalaisten ihmisten asemaan, Niinistö sanoi.
– Olisi helppo ajatella, että lapsuudessa tapahtunut juuriltaan repäisy ajoi häntä maailmalle. Tätä hän tuskin olisi itse allekirjoittanut. Nuoren mielen uteliaisuus ja päättymätön aktiivisuus häntä maailmalle vei, mutta juuret olivat ja säilyivät syvällä Suomen maaperässä, Niinistö jatkoi.
Ahtisaari valittiin presidentiksi vuonna 1994. Niinistö muistutti, kuinka hänen kautensa alkoi ankean talouden vallitessa.
– Ensitöikseen presidentti tarttui näkyvästi keskusteluun ja toimiin, jotta laman jäljet korjattaisiin ja talous lähtisi nousuun. Isänmaan asia, ulkosuhteissa ja taloudessa menestyvä Suomi oli tavoitteena.
Virkaanastumispuheessaan hän edellytti oikeudentuntoa tulevilta päätöksiltä.
– Ihmisarvo on asetettava uuden yhteisymmärryksen politiikan käyttövoimaksi. On huolehdittava siitä, että heikoimmissa asemissa olevat lähimmäisemme eivät menetä uskoa huomiseen, Niinistö siteerasi Ahtisaarta.
Muistopuheessaan Niinistö muistutti, että Ahtisaarta arvostettiin myös maailmalla. Näkyvin tunnustus oli Nobel-palkinto, joka myönnettiin hänelle vuonna 2008 merkittävistä ansioista rauhan työssä.
– Hän on myös jäänyt pysyvään muistiin, niin monet terveiset ja muistamiset olemme maailmalta kuulleet.
– Arvostus näkyi myös vaikkapa EU:n Firenzen huippukokouksen illallisella 1996, jota noviisina pääsin seuraamaan. Valtionpäämiehet puhuivat vapaasti siitä, mitä päivällä ei ollut avattu, samalla nauttien pöydän antimista. Tuli hetki, jolloin haarukat pysähtyivät. Martti Ahtisaarella oli puheenvuoro, pöydän tunnelma tiivistyi. Haluttiin tarkoin kuulla, mitä hänellä oli sanottavaa, Niinistö jatkoi.
Niinistö korosti, kuinka rauha oli Ahtisaarelle teonsana ja tahdon asia.
– Se merkitsi täyttä omaa omistautumista työlle, mutta myös haastetta niille, joilla oli valtaa vaikuttaa. Sanoma heille kuului: ”aina on etuja, joita sota edistää. Siksi he, joilla valtaa ja vaikutusvaltaa on, voivat myös pysäyttää ne.”
Presidentti Ahtisaaren työ Indonesiassa, Kosovossa, Namibiassa ja muualla on Niinistön mukaan jättänyt jälkensä lukemattomien ihmisten elämään.
– Moni hänet maailmalla kohdannut on tullut myös tänne tänään pitkien matkojen takaa kunnioittamaan hänen muistoaan. Se on myös inspiroinut, ja inspiroi edelleen, useita suomalaisia diplomaattisukupolvia. Hänen esimerkkinsä osoitti, kuinka kova työ ja vahva vakaumus kantavat hedelmää. Että diplomatian kentällä pienikin maa voi saada aikaan suuria.
Muistopuheensa lopuksi Niinistö muistutti, että viime kädessä ja ennen kaikkea, Martti Ahtisaari oli aviopuoliso ja isä.
– Tämäkään ei ollut hänelle yksisuuntainen tie. Eeva [Ahtisaari] ja Marko [Ahtisaari], olette kulkeneet pitkän matkan Martin rinnalla. Hän toi monessa yhteydessä esiin tukenne korvaamattoman merkityksen. Huolenpitonne hänestä sairastumisen jälkeen on ollut koskettavaa.
– Eevan rooli oli paljon muutakin kuin tehtävät diplomaatin puolisona. Te olette tehneet valtavan yhteisen työn. Kevään valtiovierailullani Namibiassa toistui tavan takaa muisto Eevasta ja Martista, ja siitä, mitä te saitte yhdessä aikaan, Niinistö lausui.
