Ensi vuonna päättyvä presidentti Sauli Niinistön toinen kausi on muokannut presidentin roolia ulkopolitiikan johdossa. Ensimmäiset kuusi vuotta kuluivat enemmän tasavallan unilukkarin töissä.
Ulkopolitiikan johtamiseen on rakentunut uusi maan tapa. Nato-jäsenyyden valmistelu on vahvistanut presidentin ja ylipäällikön asemaa. Kehitys on jatkunut viime päiviin saakka, ja siinä Niinistöllä on keskeinen rooli.
Presidentti tapasi eduskuntapuolueiden johtajia helmikuun alussa ja korosti, että eduskunnalla pitää olla kyky toimia nopeasti. Puhemies Matti Vanhanen (kesk.) ja ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtaja Jussi Halla-aho (ps.) epäilivät aluksi, onko tarkoituksenmukaista tehdä Nato-lakeja varastoon.
Niinistö sai tahtonsa läpi. Ulkoasiainvaliokunnan mietintö liittymislaista valmistui perjantaina 17.2.2023. Säädös on tarkoitus hyväksyä täysistunnoissa 28. helmikuuta.
Nato-lakien hyväksymistä ennen vaaleja on perusteltu sillä, että näin estetään jäsenyyden joutuminen vaalien jälkeisten hallitusneuvotteluiden pelinappulaksi.
Huoli saattoi olla aiheellinen. Halla-aho ja ulkoasiainvaliokunnan varapuheenjohtaja Erkki Tuomioja (sd.) olivat eri mieltä Naton pääsihteerin Jens Stoltenbergin lausunnosta, jonka mukaan Suomi voi mennä järjestöön ennen Ruotsia.
Halla-aho kertoi olevansa samaa mieltä pääsihteerin kanssa. Tuomiojan mukaan Stoltenbergin ilmoitus ”oli väärä signaali”. Niinistön mielestä avaus oli uusi.
Stoltenberg korosti, että tärkeintä on Suomen ja Ruotsin liittoutuminen. Liittymisjärjestys on toisarvoista. Kannanotto vahvisti arvioita, että Suomi voi mennä Natoon ennen Ruotsia.
Viimeisessä näytöksessä pääroolissa on Niinistö. Hän vahvistaa lain liittymissopimuksen voimaantulosta.
Presidentti voi määrätyissä aikarajoissa ratkaista, milloin Suomi menee Natoon. Mahdollisesti ilman Ruotsia.
Suomen ulkopolitiikan johto on kuukausia korostanut, että Suomen tavoitteena on päästä Natoon samanaikaisesti Ruotsin kanssa. Nyt on selvästi merkkejä siitä, että tämä tavoite ei välttämättä toteudu. Turkki voi hyväksyä Suomen hakemuksen ja jättää Ruotsin odottamaan.
Niinistö korosti Helsingin Sanomissa Suomen ja Ruotsin etenevän ”yhteisymmärryksessä”. Hän ei vastannut tarkasti, hyväksyykö Ruotsi sen, että se jää porstuaan Suomen loikatessa sisälle.
Ruotsi voi joutua sietämään sen mielipahan, että Suomi menee Natoon yksin. Päätöksen tekee Niinistö, joka saattaa ottaa mallia arvostamastaan presidentti Risto Rytistä.
Kesäkuussa 1944 Ryti henkilökohtaisesti lupasi Saksalle, ettei Suomi aloita rauhanneuvotteluita ilman Saksan suostumusta. Hintana oli Saksan aseapu.
”Ryti kantoi yksin vastuun siitä, että Suomea pelastettiin ja joutui kärsimään siitä”, Niinistö sanoi heinäkuussa 2017.
Hieman samalla tavalla Niinistö voi tarvittaessa päättää Suomen jäsenyyden tarkan ajankohdan. Uusi eduskunta ja hallitus eivät joudu selitysvastuuseen Ruotsille, kun päätöksen tekee ensi vuonna toimestaan vetäytyvä tasavallan presidentti.
Suomi ja Ruotsi ovat usein yrittäneet sovittaa suuret ulkopolitiikan siirrot yhteen. Poikkeuksia on, ja ne ovat aiheuttaneet hetkellisesti jännitteitä maiden suhteisiin.
Oharit ovat nyt Ruotsin ”eduksi” 2–1. Suomen sodan jälkeen 1809 Ruotsi luopui itäisestä osastaan eli Suomesta. Vuonna 1990 Ruotsi yllättäen ilmoitti ryhtyvänsä valmistelemaan liittymistä Euroopan yhteisöihin.
Suomen merkittävin välistäveto lienee pohjoismaisen tulliliiton Nordekin kaataminen 1970. Neuvostoliiton painostus vaikutti ratkaisevasti Suomen vetäytymiseen.
