Puolustusvaliokunnan pitkäaikainen jäsen, kansanedustaja Mika Kari (sd.) esittää valtioneuvostolle, että ulko- ja turvallisuuspoliittisen selonteon ja puolustusselonteon parlamentaarisen seurantaryhmän työtä jatkettaisiin eduskunnan mietintöjen valmistumisen jälkeen vaalikauden loppuun saakka.
Hänen mielestään muutosherkässä maailmantilanteessa on tärkeää ylläpitää ja vahvistaa parlamentaarista kykyä reagoida nopeasti muuttuviin tilanteisiin yli vaalikausien.
– Seurantaryhmän työssä tulisi myös jatkaa erityisesti pitkän aikavälin haasteiden ratkomista, kuten puolustusmäärärahojen tulevaa tasoa, asevelvollisuuden kehittämistä ja Suomelle vielä varsin uuden Nato-jäsenyyden pitkän aikavälin tavoitteita. Tällä työllä vahvistettaisiin yli vaalikausien menevää puolustuksen suunnittelua, Kari toteaa tiedotteessaan.
Hän muistuttaa, että ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa on Suomessa perinteisesti tehty hallitus- ja oppositiorajat ylittäen.
– Tämä on ollut erityinen vahvuutemme. Ulko- ja puolustuspolitiikka on tällä kaudella keskittynyt pääministeripuolue kokoomukselle. Puolueella on tällä hetkellä poikkeuksellisen vahva värisuora johtopaikoilla, joka haastaa parlamentaarisen keskustelun perinteitä. Erityinen huoli tästä herää siksi, että samaan aikaan turvallisuuspoliittinen tilanne on jännittyneempi kuin kertaakaan kohta 80 vuoteen. Vaikeasti ennakoitavan ajan lisäksi myös talous haastaa puolustuksen ratkaisujamme, joten parlamentaariselle keskustelulle on kasvava tarve, Kari sanoo.
Myös Yhdysvaltain presidentinvaalien tulos aiheuttanee kansanedustajan mukaan tulevina vuosina vaikeasti ennakoitavia muutoksia turvallisuuspoliittiseen ilmastoon.
– Donald Trumpin uudelleenvalinnalla voi olla Ukrainalle ja koko Euroopalle kauaskantoisia vaikutuksia. Myös Lähi-Idän tilanteen kehittyminen ja sen vaikutukset haastavat turvallisuutta laajasti. Tässä tilanteessa Suomi tarvitsee ajantasaisen tiekartan puolustus- ja turvallisuuspolitiikan pitkän aikavälin ratkaisujen kehittämiseksi. Erityisen ajankohtainen aihe on keskustelu puolustusmäärärahojen tulevasta tasosta, Kari toteaa.
– On välttämätöntä, että meillä on yhteinen käsitys ja mahdollisimman laaja yksimielisyys maanpuolustuksen pitkän aikavälin näkymistä ja keskeisistä kehittämistarpeista. Nyt kun myös Nato-politiikan käytäntöjä rakennetaan, olisi näistäkin sisällöistä tarpeen ylläpitää parlamentaarista seurantaa. Varsinaiset kirjalliset selonteot vanhenevat kokemukseni mukaan varsin nopeasti, Kari jatkaa.
Pitkäjänteisyyteen on pyritty jo kahden edellisen vaalikauden aikana ulko- ja turvallisuuspoliittisen selonteon ja puolustusselonteon valmistelun parlamentaarisen seurantaryhmän työn kautta. Kari ehdottaa, että tätä työtä vahvistettaisiin tekemällä rakenteesta pysyvä ja jatkamalla parlamentaarisen seurantaryhmän työtä vaalikauden loppuun.
– Erityisesti puolustusmäärärahojen tasoa koskeva keskustelu on tärkeää, jotta meillä on aiheesta yhteinen yli vaalikausien ulottuva näkymä. Tähän seurantaryhmä olisi tarpeellinen foorumi, Kari katsoo.
Toisin kuin Suomessa, missä puolustuksesta on yhdessä pidetty hyvää huolta, on useissa muissa Nato-maissa syntynyt puolustuksen korjausvelkaa, mistä johtuen keskustelua käydään Naton puolustusbudjettitavoitteen tason nostosta nykyisestä kahdesta prosentista jopa 3–4 prosenttiin bruttokansantuotteesta.
– Tähän keskusteluun meidän tulee yhdessä olla valmiita ja samalla hakea puoluerajat ylittävä näkemys siitä, miltä puolustusmenot näyttävät tulevalla vaalikaudella, hän perustelee.
Karin mukaan keskeisen tärkeää on, että uusi prosenttitavoite perustuu huolelliseen, Naton puolustussuunnitteluprosessin kautta saatavaan yhteisymmärrykseen liittokunnalle tarvittavista sotilaallisista suorituskyvyistä, joilla luodaan riittävä pidäke ja puolustuskyky.
