Ukrainan vastahyökkäykseen osallistuvat sotilaat kuvailevat Svenska Dagbladetin laajassa artikkelissa rehellisin sanoin kokemuksiaan jo puolitoista vuotta kestäneestä sodasta. Svd:n kirjeenvaihtaja, kirjailija Mustafa Can toteaa ukrainalaisten rohkeuden ja kestokyvyn tehneen vaikutuksen koko maailmaan, mutta hän muistuttaa menestyvän vastahyökkäyksen vaativan Ukrainan joukoilta suuria uhrauksia.
Tämän toteaa myös leukemiaa sairastavan tyttärensä puolesta etulinjassa taisteleva ”Panda”. Ennen sotaa hän työskenteli huonekaluyrittäjänä, nyt hän on yksi harvoista alkuperäisen yksikkönsä eloonjääneistä. Vaihtoehtoja taistelujen jatkumiselle Panda ei näe, paluuta entiseen ei sotilaan sanoin enää ole. Jos Ukraina laskee aseensa, maata ei enää ole olemassa, hän sanoo.
– Jos me emme tuhoa heitä, tuhoavat he meidät.
Mutta julkisuudessa ei Pandan mukaan kerrota avoimesti vastahyökkäyksen kovista tappioista. Vapautettujen kylien sijasta vetäytyvät venäläiset sotilaat jättävät jälkeensä tuhottuja kyliä, Panda kuvailee. Sotilaat taistelevat jokaisesta neliömetristä, ja vapautettavia kyliä on vielä sadoittain jäljellä ennen kuin ukrainalaiset ovat onnistuneet katkaisemaan venäläisten linjat. Jokaiseen ukrainalaisten askeleeseen vastataan yhä kovemmalla tykityksellä, Panda sanoo.
– He eivät tapa pelkästään meitä, vaan myös omiaan, etulinjan tykinruokaansa. Se on tämänkaltaisen sodankäynnin hinta, mutta mitä vaihtoehtoja meillä on?
– Sota tuhoaa niin paljon elämää. Asiayhteydet menettävät merkityksensä, varmoja tulevaisuudensuunnitelmia ei ole. Muita kun se, että lasten on saatava toisenlainen tulevaisuus, Panda sanoo Svd:lle.
Varmoja tilastoja Ukrainan kärsimistä tappioista ei ole, mutta yhdysvaltalaisarvion mukaan ukrainalaisten tappiot 70 000 kaatunutta ja 130 000 haavoittunutta. Venäjän arvioidaan menettäneen Ukrainassa 120 000 sotilasta. Svd:n haastattelemat sotilaat kuvailevat kokemuksiaan ”teurastukseksi”. Erään yksikön 130 sotilaasta vain 30 palasi hengissä takaisin.
Ammattisotilas ”Max” kertoo oppineensa elämään kuolemanpelkonsa kanssa.
– Mutta en sen syyllisyyden kanssa, että minä olen yhä hengissä kun niin monet nuoret ukrainalaiset sotilaat ovat menettäneet henkensä tai vammautuneet.
Lennokkeja ohjaava ”Yevhen” kertoo lähettävänsä kukkakuvia vaimolleen joka päivä. Se helpottaa sotilaan oloa hieman, hän toteaa. Max taas uskoo vaikeimman ajan koittavan vasta sodan päätyttyä.
– Tulet näkemään ihmisten tanssivan, juovan, kuuntelevan musiikkia kaduilla, jatkavan elämäänsä samalla kuin sinä vain seisot siinä. Kaikki tulee nousemaan pintaan. Hyväksyykö vanha elämä minut takaisin?
– Tulen varmasti palaamaan juoksuhautoihin ja marssimaan kuolleiden kanssa, Max pelkää.
