Jos valtion vanhoja metsiä suojellaan tieteellisten kriteerien perusteella 100 000 hehtaaria, suojelun yhteiskunnallinen nettohyöty on vuoteen 2050 mennessä jopa satoja miljoonia euroja, todetaan emeritusprofessori Markku Ollikaisen ja tutkijatohtori Johanna Kankaan tekemässä analyysissä.
Hallitus julkisti kesäkuussa esityksensä vanhojen ja luonnontilaisten metsien kriteereistä. Ollikaisen ja Kankaan mukaan tieteeseen perustuvien kriteerien sijaan hallitus lähetti lausuntokierrokselle maa- ja metsätalous- ja ympäristöministeriön yhteisen ehdotuksen, jossa kriteerit mitoitettiin niin tiukaksi, että valtaosa jo suojelluistakaan metsistä ei täytä niitä.
Jos valtio suojelisi Luontopaneelin suosituksen mukaisesti tieteellisten kriteerien perusteella kaikki omistamansa vanhat ja luonnontilaiset metsät, sen on arvioitu johtavan noin 100 000 hehtaarin suojeluun.
Suomessa on tähän mennessä arvioitu vain suojelun kustannuksia, mutta suojelun hyötyjä sekä vältettyjä kustannuksia ei ole tutkittu.
Koneen Säätiön Metsän puolella -aloitteen tilaamassa selvityksessä Valtion vanhojen metsien suojelu – Hyödyt ja kustannukset, epäsuorat vaikutukset ja riskit toteutetaan valtion vanhojen metsien suojelun kustannus-hyötyanalyysi, jossa arvioidaan suojelulla turvattujen luontoarvojen rahallista arvoa suhteessa suojelun kustannuksiin eli menetettyihin metsätaloustuottoihin.
Analyysissa verrataan valtion vanhojen metsien 100 000 hehtaarin suojelun nettohyötyjä hallituksen esityksen mukaiseen vaihtoehtoon, jossa suojeluala on noin 20 000 hehtaaria.
Laskennan aineistona on hyödynnetty Luonnonmetsä-työryhmän vuosina 2019–2023 keräämää inventointiaineistoa valtion metsien potentiaalisista suojelukohteista.
Ollikaisen ja Kankaan mukaan eri tarkasteluvaihtoehdot osoittavat, että 100 000 hehtaarin valtion metsien suojelun yhteiskunnallinen nettohyöty vuoteen 2050 mennessä olisi mittava, jopa satoja miljoonia euroja.
Hallituksen esityksen mukaisessa vaihtoehdossa merkittävä osa arvokkaista kohteista voitaisiin hakata, jolloin niiden sisältämät luonto- ja ilmastoarvot menetetään tilanteessa, jossa Suomen maankäyttösektorin hiilinielu on jo kutistunut lähes nollaan.
– Jos Suomi epäonnistuu maankäyttösektorin nettonielua koskevan EU-sitoumuksen saavuttamisessa, valtiolle koituu suoria kustannuksia nieluyksiköiden hankinnasta, selvityksessä todetaan.
Hakkuista saatava metsätulo ei kuitenkaan riitä kattamaan menetettyjen monimuotoisuus- ja ilmastohyötyjen yhteenlaskettua arvoa.
– Kun arvokkaiden alueiden hakkuuriski otetaan huomioon kustannus-hyötyanalyysissa, hallituksen esityksen mukainen suojeluratkaisu tuottaa yhteiskunnalle kustannuksia kaikissa tapauksissa, Ollikainen ja Kangas toteavat.
Analyysin lopputuloksena päädytäänkin yksikäsitteisesti suosittelemaan, että 100 000 hehtaaria valtion monimuotoisuuden kannalta arvokkaita metsiä suojellaan tieteellisten kriteerien pohjalta.
Koneen Säätiö toimittaa selvityksen seuraavaksi valtioneuvostolle, ja samalla tutkijavetoomuksen, jossa yli 400 metsä- ja ympäristöalan tutkijaa vetoaa hallitukseen vanhojen metsien kriteerien määrittelemiseksi uudelleen tieteellisin perustein.
