Helsingin yliopiston Venäjän tutkimuksen entinen professori Timo Vihavainen kirjoittaa kotisivuillaan otsikolla Valtionshamaanit ja valtion etu. Hän kysyy, ovatko lainsäädäntöön sekaantuneet juristit ylittäneet valtuutensa.
– Saattaa kyllä olla, että olisi pikemmin kysyttävä, ovatko valtionshamaaneja sokeasti totelleet lainsäätäjät tehtäviensä tasolla. Eivätkö he ole ymmärtäneet omaa asemaansa valtiollisen vallan käyttäjinä, Timo Vihavainen toteaa rajalakia riitauttaneita kansanedustajia tarkoittaen.
Hän muistelee historiantutkija Eino Jutikkalan joskus kirjoittaneen artikkelin nimeltä Historiantutkijatko valtionshamaaneiksi?. Vihavainen pitää termiä ja sen tarkoittamaa käsitettä kiinnostavana.
– Papisto on muinaisina aikoina näytellyt keskeistä osaa kansakunnan ja valtion elinkysymysten ja -vastausten etsijänä ja löytäjänä. Sittemmin tuo rooli siirtyi älymystölle, jota vanhasta muistista joskus kunnioitettiin termillä les clercs -papisto.
– Shamaanit olivat ja ovat yhä jonkinlaisia pappeja hekin. Heille kuuluu välittäjän (latinaksi pontifex – sillanrakentaja) rooli tämän maailman ja korkeampien tahojen välissä. Kun oma inhimillinen järkemme ei riitä sanomaan meille, missä mennään ja minne ja minne ainakin pitäisi mennä, käännytään noiden korkeampien tahojen puoleen ja pannaan shamaani asialle. Hän tuo vastauksen kysymyksiimme.
Ennustajina toimivilla shamaaneilla uskotaan olevan yliluonnollisia taitoja. Nyt ovat Vihavaisen mukaan tulleet valtionshamaanit, joita lainsäätäjät sokeasti tottelevat.
– Joka tapauksessa syntyy yhä uudelleen tilanteita, joissa valtakunnan kohtalonkysymyksiin on saatava vastaus. Suvereeni valtio ei voi tuollaisia vastauksia pyytää miltään ulkopuoliselta taholta, niin kätevää kuin ratkaisun delegoiminen jonnekin muualle onkin tänä konsulttivetoisena aikanamme. Mitäpä siis teemme, kun esimerkiksi joku maamme joskus allekirjoittama kansainvälinen sopimus näyttää olevan jyrkässä ristiriidassa kansallisen etumme kanssa? Rohkenemmeko ihan itse tulkita sitä sellaisella tavalla, että sitä noudatetaan vain sikäli, kuin tuo mainittu asiaintila ei toteudu?
Professori muistuttaa, että hallitusmuodon mukaan valtiollinen valta kuuluu Suomessa kansalle, jota edustaa valtiopäiville kokoontunut eduskunta.
– Sen korkeampaa instanssia ei ole. …Jos valtion etu valtiollisen vallan edustajien eli kansanedustajien enemmistön mielestä vaatii jotakin tiettyä lakia, niin se säätää sellaisen lain, koska se on sen velvollisuus.
– Itse lain säätämiseen ei tuomiovallan käyttäjillä tule olla osaa eikä arpaa, sillä heidän toimintansa liittyy lain tulkitsemiseen, jonka toki täytyy tapahtua tiettyjen periaatteiden mukaan mielivallan välttämiseksi.
Vihavaisen mukaan nyt ”olemme olleet omituisessa tilanteessa, kun šamaanit on päästetty elämöimään heille kuulumattomassa asiassa eli lain säätämisessä”.
– Juristeiltakin on aina lakeja sovellettaessa syytä odottaa normaalin järjen käyttöä, sanoipa laki mitä tahansa. Kun lain pykälät joskus 1600-luvulla olivat hirvittävän ankarat, päästivät tuomarit syytetyn usein kohtuuttomasta tilanteesta tulkitsemalla, ettei lakikirjan tarkoittamaa rikosta itse asiassa ollut tapahtunutkaan, Vihavainen toteaa.
– Mitä ennuspappeihin tulee, roomalaisilla auguurit olivat valtiollisesti merkittävin ryhmä, jonka tulkintoja saatavilla olevista ennusmerkeistä aina kuunneltiin ennen suuria ratkaisuja.
Hänen mielestään lakiemme tulkitsijoihin on syytä luottaa ”edes sen verran, että uskallamme odottaa heiltä normaalijärjen mukaista toimintaa omassa virassaan, Kustaa Vaasan ajoilta periytyvien tuomarinohjeiden mukaisesti: Mikä ei oikeus ja kohtuus ole, ei saata olla lakikaan”.
– Jokaista lakia voidaan tulkita väärin ja tulkinnat ovat lain soveltajien vastuulla. Sen sijaan itse lain säätäminen ei heille kuulu ja itse asiassa voidaan jopa kysyä, ovatko ne juristit, jotka ovat sekaantuneet lainsäädäntökysymyksiin, ylittäneet valtuutensa, Timo Vihavainen toteaa.
– Saattaa kyllä olla, että olisi pikemmin kysyttävä, ovatko valtionshamaaneja sokeasti totelleet lainsäätäjät tehtäviensä tasolla. Eivätkö he ole ymmärtäneet omaa asemaansa valtiollisen vallan käyttäjinä.
