Valtion ei tulisi toimia yrittäjänä, sijoittajana, eikä edes omistajana, muuta kuin huoltovarmuuteen liittyvissä yrityksissä. Näin siksi, että kilpailtu yksityinen sektori tuhlaa vähemmän resursseja ja vastaavasti tuottaa markkinaehtoisilla päätöksillään enemmän lisäarvoa rajallisille resursseille. Rajallisille rahoille saadaan siis parempaa tuottoa. Poikkeuksia toki on, varsinkin kun huomioidaan negatiiviset ulkoisvaikutukset. Lähtökohtaisesti kaikessa ”vapaaehtoisessa” (ei lakivelvoitteisessa) tekemisessä yksityinen sektori kuitenkin voittaa tehokkuudessa.
Yksityisellä puolella herätään nimittäin joka aamu siihen pyhään tehtävään, että pitäisi aikaansaada vähemmällä enemmän ja parempaa. Epäonnistuneet rekrytoinnit vaihdetaan parempiin ja henkilökunnalla on usein myös henkilökohtaiset syyt maksimoida yrityksen tulos: kannustimet. Mikäli yritys menestyy, myös henkilökunta menestyy. He, joilla ei vielä kannustimia ole, pyrkivät tähän asemaan. Näin yrityksissä tehdään tuloksen kannalta mahdollisimman oikeanlaista työtä. Jos ei tehdä, yritys ajautuu konkurssiin ja näin nämäkin henkilöt ja tuotannolliset pääomat siirtyvät sellaisen yrityksen leipiin, jotka hyödyntävät resurssejaan mahdollisimman tehokkaasti.
Suomen talous ei ole kasvanut viimeiseen 17 vuoteen, koska tuottavuus ei ole kasvanut viimeiseen 17 vuoteen. Ja koska investointejakaan ei tänä aikana ole tehty kuin seiniin, pitäisi olla kaikille täysin selvää, että olemme historiallisen talouspysähdyksen myrskynsilmässä.
Velalla olemme voineet pidentää musiikin soittoa, mutta sillekin tulee rajuista kustannusleikkauksista huolimatta sitkeänä pysyvän valtiontalouden alijäämän takia kohta stoppi. Kun kasvua on menetetty vuosisadan viidenneksen edestä, olisi pakko tehdä jotain väkevää. Siksi istuva hallitus on halunnut varmistaa, että kaikki ideat saadaan talteen esimerkiksi nimeämällä Risto Murto kasvutyöryhmän vetäjäksi.
Valtio ja sen talous
Mitä julkishallinon ylimmällä toimielimellä, eli lainsäädännöllä sitten voidaan tehdä, kun yhtäältä pitäisi pysyä poissa ”mikromanageerauksesta” ja markkinaehtoisen toiminnan pelikentiltä ja toisaalta pitäisi auttaa Suomen talous kasvu-uralle?
Vastaus tähän on se, että hallituksen pitää pyrkiä yritystoimintaedellytysten merkittävään parantamiseen. Näitä ovat esimerkiksi yleishyödyllisten hyödykkeiden kuten tie-, sähkö- ja dataverkostojen kapasiteetin vahvistaminen, yrittämisen sujuvoittaminen esimerkiksi lupien käsittelyn, työperäisen maahanmuuton ja rahoituksen helpottamisella ja verotusta kannustavaksi tekemällä. Eli yrittämiselle, investoimiselle ja omistamiselle sellaiset puitteet, että mahdollisimman iso osa maailman tekemisestä hakeutuisi tänne.
Tällaiset toimenpiteet ovat valtiovallalle perusteltuja, koska julkisia kulueriä rahoitetaan yksityiseltä sektorilta saatavilla verotuloilla. Jos yksityinen sektori kutistuu, rahaa on vähemmän ja varsinkin vähäosaiset kärsivät. Mikäli yksityinen sektori kukoistaa, rahaa on enemmän ja hyvinvointiyhteiskunta kiittää. Yksityinen sektori puolestaan rikastuttaa kansantalouttamme viennillä. Eli mitä enemmän viemme, sitä varakkaimmiksi kansakuntana tulemme. Kaiken ydin on tekemisen lisääntyminen investointien ja siten tuottavuuden kasvun kautta. Näin tämä on, eikä mitkään maailmantalouden historialliset näytöt muuta osoita.
Vahvuudet käyttöön ja edelleen jalostukseen
Mistä sitten kasvua Suomeen? Suorilla konkreettisilla investoinneilla tietenkin – mutta mistä niitä saisi? Kysymällä maailmalla eniten kasvavilta yrityksiltä mitä se vaatisi, että seuraava miljardi-investointi ohjautuu Suomeen. Näin kerätyistä huomioista sitten toimenpidelistaa jalkautukseen. Mutta on Suomella suhteellista etulyöntiasemaa jo nyt.
Suomessa on tukevaa 80 tWh vuotuista sähköntuotantoa, joka on 94 prosenttisesti päästötöntä eli koostuu uusiutuvasta energiasta ja ydinvoimasta. Lisää on tekeillä. Esimerkiksi tuulivoimahankkeita on 450 tWh edestä(!). Lisäksi Suomessa on erittäin hyvä kantaverkko sähkön siirtelyyn. Hallitus alkaa myös ensi vuonna valmistella uutta lakia, joka mahdollistaisi turvallisten pienreaktoreiden (SMR) tyyppihyväksynnän. Tämä tarkoittaa, että kun jokin pienreaktorimalli on hyväksytty, Suomeen voi asentaa näitä reaktoreita suhteellisen lyhyellä käsittelyajalla, esimerkiksi kaupunkien, datakeskusten ja teollisuusalueiden yhteyteen. Näin Suomeen saadaan tuuli- ja aurinkovoiman kylkeen hajautettua ydinvoimalla tuotettua ja säästä riippumatonta sähköä, joka ei rasita kantaverkkoa.
Monet maailman suurimmista yrityksistä ovat asettaneet itselleen toinen toisiaan kunnianhimoisempia tavoitteita hiilidioksidineutraaliuudesta tai jopa -negatiivisuudesta. Organisaatiot ympäri maailman pyrkivät siis kaikin keinoin vähentämään hiilidioksidipäästöjään tai tekemään itsestään jopa hiilinieluja.
Esimerkiksi Microsoft haluaa hiilinegatiiviseksi vuoteen 2030 mennessä. Siksi he sijoittavat datakeskuksensa maihin, joissa on paljon halpaa, varmatoimista ja puhdasta sähköä. He jopa ostavat tulevaisuudessa tuotettavaa sähköä jo tänään, varmistaakseen, että näin on myös tulevaisuudessa. Tällainen on omiaan vauhdittamaan uusia puhtaan sähkötuotannon hankkeita. Vastikään tiedotettu Googlen 14 neliökilometrin maahankinta Suomessa kertoo siitä, että Microsoft ole yksin.
Puhdas, halpa ja luotettava sähkötuotanto onkin Suomelle tuhannen taalan paikka. Datahallien lisäksi se mahdollistaa sinänsä energiatehottoman vedyn tuotannon, mikä osaltaan taas sallii kannattavan vihreän teräksen ja biobensojen valmistuksen. Jälkimmäinen vauhdittaa osaltaan vaikeasti sähköistettävää laiva-, rekka- ja lentoliikenteen vihreää siirtymää. Kun Suomi näin profiloituu sähkön luvatuksi maaksi, varsinkin datakeskustoimijoiden myötä myös siru-, supertietokone- ja kvanttiteknologian huippuosaamisemme pääsevät oikeuksiinsa. Euroopan nopein ja maailman kolmanneksi nopein Lumi-tietokone sijaitsee Kajaanissa ja uusi, vielä tehokkaampi on kohta rakenteilla. Uusin 20 kubitin kansainvälisessä vertailuissa taskurahalla rakennettu kvanttitietokone kertoo myös siitä, että osaamme enemmän kuin mihin rahkeet riittävät.
Megatrendistä vetoapua
Kaikista näistä erikoisosaamisista riippuvainen tekoälykehitys on se kiistaton megatrendi, joka pitää tämän huippuosaamisen kysynnän kasvussa kymmeniksi vuosiksi tulevaisuuteen. Maailma tarvitsee monikertaisesti huippunopeaa laskentakapasiteettia omaavia datahalleja.
Eikä siinä vielä kaikki. Suomessa on akkutuotannon kannalta maailman parhaat EU:n sisäiset malmivarannot yhdessä paikassa. Hallitus tekee parhaillaan työtä sen eteen, ettei tätä vietäisi maailmalle kuin vasta jalostetussa muodossa. Näin parantuvat jalostusasteemme, osaamisemme ja verotulomme. Sen lisäksi Suomi on aikaansaanut maailman ensimmäisen ja ainoan ydinjätteen loppusijoituspaikan, Onkalon.
Vaikuttaa siis siltä, että halvan uusiutuvan sähköntuotannon ansiosta voimme saada merkittäviä suoria investointeja maailmalta kasvattamaan Suomen osuutta maailmantaloudesta. Halpa uusiutuva sähkö vastaa suoraan joidenkin yritysten hiilidioksidipäästötarpeisiin, tukeva kantaverkko mahdollistaa investoinnit ympäri Suomen ja näin syntyvän kannattavan tekemisen lisäksi meillä on osaamistarjotin täynnä tähän tiiviisti liittyvää huippuosaamista ja edellytyksiä tehdä Suomesta siruteknologian, kvanttitietokoneosaamisen, vedyn, vihreän teräksen, akkuteknologian ja tekoälyn globaali osaamiskeskus. Eli koukutetaan kasvavan päästöttömän sähköntarjonnan avulla korkean jalostusasteen tekemistä Suomeen.
Ryhdytäänkö hommiin? Olisiko tästä Suomelle visio?
