Siperian alueelliset lentoreitit päättyivät mahalaskuun

Ei ole mitään amerikkalaisia lisenssejä eikä moottoreita.
Yksityiskäytössä oleva An-2TP. Arpingstone Wikimedia Commons
Yksityiskäytössä oleva An-2TP. Arpingstone Wikimedia Commons
Yksityiskäytössä oleva An-2TP. Arpingstone Wikimedia Commons
Yksityiskäytössä oleva An-2TP. Arpingstone Wikimedia Commons

Venäläisviranomaiset eivät onnistuneet käynnistämään alueellisia lentoreittejä Siperiassa, koska paikallisiin olosuhteisiin sopivia pieniä lentokoneita ei ole. Ongelma koskee säännöllisiä lentoja Novosibirskistä Streževoihin Tomskin alueella ja Belokurihaniin Altain aluepiirissä.

Streževoi on öljytyöläisten kaupunki, jonne matkustaa säännöllisesti tuhansia vuorotyöläisiä, ja jälkimmäinen on liittovaltiotason lomakohde Altain esivuoristossa. Ongelmat johtuvat Antonov An-2-lentokoneiden uudelleenmoottoroinnin keskeytymisestä amerikkalaisilla Honeywellin potkuriturbiinimoottoreilla, kertoi Siperian sopimus -nimisen alueidenvälisen yhdistyksen puheenjohtaja Gennadi Guselnikov RBC:lle.

– Kukaan ei lennä mihinkään, ensisijaisesti siksi, että ei ole millä lentää, kun pienilmailun koneita ei ole. Peruskoneemme oli ikivanha An-2, hän sanoi vastatessaan kysymykseen alueellisten lentoreittien näkymistä.

Tarkoituksena oli vaihtaa avioniikka ja valmistaa Honeywell-moottoreita lisenssillä, mutta ”tapahtui se, mikä tapahtui – ei ole mitään amerikkalaisia lisenssejä eikä moottoreita”. RBC:n mukaan Guselnikov itse ilmoitti lentoreittien käynnistyssuunnitelmasta vuonna 2024. An-2:n muokkaamisen parissa ”työskennellään paljon”, Guselnikov totesi, mutta aikataulut siirtyvät säännöllisesti.

– Käytännössä ei ole sellaista pienilmailun matkustajalentokonetta, joka pystyy laskeutumaan varustamattomille kentille ja lyhyille sorakiitoteille – juuri sitä, mitä tarvitsemme, hän totesi.

Huhtikuussa 2026 An-2:n kehittäjä SibNIA ehdotti noin 700:n neuvostoliittolaisilla AŠ-62IR-moottoreilla lentävän, yksityisomistuksessa olevan koneen lentokelpoisuuden palauttamista. Ilmoitettiin, että koneiden rakenteiden elinkaaresta on käytetty vasta kolmannes, joten niitä voidaan käyttää vielä vuosikymmeniä, mikä mahdollistaisi paikallisreittien kuljetushäiriöiden välttämisen lähivuosina. Kaluston palauttamiseen tarvitaan arvioiden mukaan 14,5–21 miljardia ruplaa.

Samaan aikaan yli seitsemän vuotta kestänyt työ uuden ”Baikal”-lentokoneen – jonka piti korvata An-2 – kehittämiseksi on käytännössä ”ajautunut umpikujaan”, eikä sen sarjatuotantoa enää suunnitella, ilmoitti toukokuussa presidentin Kaukoidän liittovaltiopiirin edustaja Juri Trutnev. Hän totesi, että ainoa ratkaisu tilanteeseen on ”maissikoneiden” uudelleenmoottorointi.

Alan julkaisujen mukaan yhden An-2:een asennetun neuvostomoottorin korjauskustannukset ovat kuudessa vuodessa nousseet kymmenkertaisiksi – 800 000 ruplasta kahdeksaan miljoonaan ruplaan.

Mainos