No eikös se avioliitossakin sanota, että niin myötä- kuin vastoinkäymisissäkin? lohkaisee Sirpa Pietikäinen kysyttäessä hänen suhdettaan ja sitoutumistaan kokoomukseen.
Helsingin Sanomien haastattelussa marraskuussa Pietikäinen oli vahvistanut puolueen sisältä kohdistuneen häneen henkilönä epäasiallista kommentointia. Pietikäinen puhui haastattelussa varsin suoraan.
– Viha, pilkka ja iva, joka kohdistuu ihmisiin, jotka puhuvat vähän heitä laveammin vaikkapa demokratiasta, maahanmuutosta tai seksuaali-vähemmistöistä. Sellaisen kohdalla pitäisi kysyä, haluammeko me olla tällainen puolue, vai pitäisikö jonkun siihen oikeasti puuttua, Pietikäinen oli sanonut lehdelle.
Sirpa Pietikäinen ei maininnut nimiä, mutta halusi nostaa ilmiön pöydälle. Minkälaista palautetta tuli?
– Sain myönteistä palautetta moninkertaisesti enemmän kuin kielteistä. Ja se oli minusta, ottaen tämä aikakausi huomioon, melkoisen yllättävää, hän kuvaa asiaa nyt Nykypäivälle.
Pietikäinen viittaa ajan henkeen, jossa korostuvat vastakkainasettelu, tahallinen väärinymmärrys, rakentavan keskustelun puute ja henkilöön menevä kritiikki.
– Ajattelemme helposti, että ne, jotka huutavat kovimpaa ja joka paikassa, edustaisivat yleistä mielipidettä. Eikä se välttämättä niin ole.
Sirpa Pietikäinen arvelee tölväisseensä haastattelussa useampienkin kokoomuslaisten huolia. Hän korostaa, että vika ei ole vain kokoomuksessa.
Ajan henki tuntuu madaltaneen kynnystä ja hyväksyttävyyttä korostetulle oman edun tavoittelulle ja huonolle käytökselle, joista yhtenä esimerkkinä monien mieleen tulee väistämättä Yhdysvaltain uusi presidentti Donald Trump.
Kysymys, miten Trumpiin on EU:ssa tai Suomessa osattu suhtautua, saa Pietikäisen ottamaan vähän etäisyyttä:
– Minun on varovaista julistaa olevani mikään suuri neuvoja tai tietäjä tässä asiassa. Mutta toki kun katsoo historiaa, väistämättä tulee mieleen Ribbentrop-sopimus ja suurvaltojen neuvottelut Euroopan pään yli. Ja olen huolissani siitä, olemmeko me Euroopassa tarpeeksi yhtenäisiä. Koska meillä on voimaa vain, jos olemme yhtenäisiä.
– Ja toinen kysymys on, olemmeko me liian naiiveja ja hyväntahtoisia? Meillä on puheenparsi, että Trump nyt puhuu ja katsotaan sitten, mitkä ne teot ovat. Tämä on vähän sama kuin miettisi suhtautumista kolmivuotiaaseen lapseen, mitä jos sen lapsen päästää riehumaan siihen asti, että ollaan sitten teoissa?
Uskotko, että Euroopalla on mahdollisuus ottaa tässä johtajuus?
– En tiedä, onko meillä mahdollisuus, mutta meidän on pakko.
Sirpa Pietikäinen nousi eduskuntaan 23-vuotiaana vuonna 1983. Hän toimi sittemmin myös kokoomuksen varapuheenjohtajana sekä ympäristöministerinä Esko Ahon (kesk.) hallituksessa.
Euroopan parlamenttiin Pietikäinen valittiin vuonna 2008. Hän istui siellä yhtäjaksoisesti aina viime kevään vaaleihin 2024, jolloin hän putosi ja jäi varasijalle. Henna Virkkusen valinta komissaariksi nosti hänet jälleen EU-parlamenttiin joulukuun alusta.
Miltä tuntui olla hetki poissa ja palata sitten taas Brysseliin?
– Tämä on ollut upeaa aikaa, olen lukenut aika paljon ilmastonmuutoksesta ja maailmanpolitiikasta. Kun minulla ei ole ollut yli 20 vuoteen oikeastaan hengähdystaukoa, niin tekee ihmiselle hyvää hengähtää ja fiksata itseään sekä fyysisesti että psyykkisesti.
Fyysisellä fiksaamisella Pietikäinen viittaa olkapääleikkaukseen, josta on haastatteluhetkellä paraikaa vielä kotona toipumassa. Hän antaa Nykypäivälle haastattelua puhelimitse.
Ennen olkapääleikkausta hänelle oli tehty leikkaus liittyen selkäydinkanavan ahtaumaan. Selkäleikkaus oli iso, mutta onnistui hyvin ja kävelymatkat ovat jo pidentyneet. Olkapäässäkin hermoradat ovat palautumassa ja kipuja on jo vähemmän kuin ennen leikkausta.
Putoaminen EU-vaaleissa 2024 oli toki pettymys, mutta Pietikäinen sanoo valmistautuneensa aina myös siihen vaihtoehtoon, että ”mitäs jos”. Muutakin elämää on ja pitää olla olemassa.
Entä seuraavat EU-vaalit, aiotko olla ehdolla?
– En ole tätä vielä miettinyt. Katsotaan ensin, mitä saan tämän viiden vuoden jaksolla aikaan, ja miten maailma makaa.
Sirpa Pietikäinen on koko poliittisen uransa ajan profiloitunut vahvasti ilmasto- ja ympäristöasioissa. Meppinä hän on äänestänyt myös poikkeuksellisen usein oman keskustaoikeistolaisen ryhmänsä EPP:n kannan vastaisesti, paitsi ilmastoasioissa myös hänelle tärkeissä tasa-arvo- ja ihmisoikeuskysymyksissä.
Pietikäinen kuittasi Helsingin Sanomissa 2017 menettelytavan sillä, että hänen äänestäjilleen ei pitäisi tulla yllätyksenä, että hän ”tekee, mitä sanoo ja sanoo, mitä tekee”.
Miltä tuntuu, kun turvallisuuspolitiikka menee tässä ajassa ilmastohuolien edelle?
Pietikäinen jaksaa muistuttaa, että ilmastonmuutos on hitaampi, mutta vaikuttaa vahvasti niin talouteen kuin turvallisuuteenkin. Eivätkä sen vaikutukset ole mielipidekysymys. Kustannukset ovat valtavat, kun sään ääri-ilmiöt yleistyvät, kuivuus ja aavikoituminen pakottavat ihmiset liikkeelle.
Sirpa Pietikäinen toimi 1990-luvulta lähtien kaiken muun ohella äitinsä omaishoitajana. Äiti kuoli vuonna 2022.
Miten muistelet tätä aikaa nyt?
– Äidin poismeno oli valtava järkytys. Tietysti tähän on liittynyt iso kaipuu ja ikävä. Ja sitten suru, joka alkaa nyt hiljalleen pehmentyä. Mieleen tulee enemmän leppeitä, kauniita ja hyviä muistoja.
Pietikäinen pohtii, että vaikka työelämässä on ollut paljon vaativia ja voimia vieviä ajanjaksoja, niitä ei voi verrata siihen, mitä omaishoitaja kokee.
– Eikä kyse ole valvotuista öistä, tuplatöistä, reissaamisesta tai nosteluista, vaan siitä, että rakkaus rasittaa. Omaishoitajana jatkuva huoli läheisestä – se on se vaativin ja kuluttavin osa.
Juttu on julkaistu ensin Nykypäivä-lehdessä 1/2025