Suomen jäsenyys Euroopan unionissa täyttää tänä vuonna 30 vuotta. Usein ajattelemme EU:ta taloushankkeena, mutta unionin ytimessä ovat aina olleet rauha sekä yhteisten arvojen ja ihmisten hyvinvoinnin edistäminen. Euroopan yhdentyminen lähti liikkeelle hiilestä ja teräksestä, jotta niistä ei enää tehtäisi aseita ja sotatarvikkeita.
Kantavana teemana eurooppalaisen yhteisön rakentamisessa on ollut arvopohjainen sivistys. Se on edellytyksenä demokratian ja yhteisöjen rakentamiselle – ja ennen kaikkea niissä onnistumiselle. Sivistyksellä on monta eri ulottuvuutta, jotka kaikki tukevat päätöksentekoa. Sivistys on kognitiivista tietoa: uteliaisuutta, tiedonjanoa sekä totuuden lähteiden etsimistä. Sivistys on myös kulttuuria: tiede on yksi tapa selittää asioita, mutta myös taiteen kautta selitämme ja ymmärrämme todellisuutta.
Kansainvälisessä yhteistyössä empatia ja myötätunto ovat tärkeitä työkaluja: kyky ymmärtää toisten ajatuksia, asettua heidän asemaansa sekä toimia pitkäjänteisesti ovat keskeisiä vaikuttamisessa. Euroopassa ei saa asioita aikaiseksi yksin, siksi toisten ymmärtäminen ja yhteistyö ovat välttämättömiä. Poliitikoille on erityisen tärkeää ymmärtää laittaa suuret asiat sekä kokonaisuuden etu oman itsensä edelle. Jokainen meistä päätöksentekijöistä on täällä ihmisiä ja Eurooppaa varten – ei toisin päin.
Europopulismi on syrjäyttänyt ihmisen politiikanteon keskiöstä
Euroopan unionin päätöksentekoa katsoessa tänä päivänä, tuntuu siltä kuin ihminen olisi unohtunut politiikanteon keskiöstä. Kuin sivistys, arvot sekä yhteisen tulevaisuuden rakentaminen eivät olisi enää kantavana teemana EU:n päätöksenteossa.
EU-kriittisyyden vahvistuessa, parlamentin integraatiota vastustavat ryhmät ovat kasvaneet vaaleista toiseen ja yksi nähtävissä oleva kehityssuunta on ollut arvopohjaisen sivistyksen ja demokratian rapautuminen. Populistit vaikuttavat yhä kiihtyvällä tahdilla myös perinteisten eurooppalaisten puolueiden linjauksiin ja toimintaan.
Politiikan tekemisen tavasta on tullut sivistymätöntä. Vastakkainasettelu, asioiden yksinkertaistaminen ja tahallinen kärjistäminen ovat jokapäiväisiä tapoja viestiä kollegoiden keskuudessa. Enää ei ajatella, että meillä on erilaiset näkemykset toisistamme. Nyt vastakkaisen mielipiteen omaava henkilö on väärässä, tyypillisesti myös idiootti. Tällaisessa keskusteluympäristössä on mahdotonta saada suuria asioita liikkeelle ja valmiiksi.
Mutta meillä on mahdollisuus palauttaa sivistys Euroopan unioniin.
Ymmärtämällä kokonaisvaltaisesti maailmaa ympärillämme ja ennen kaikkea kuuntelemalla toisiamme, meillä on mahdollisuus palauttaa avoin keskusteluyhteys lainsäädännön laadun parantamiseksi. Tänä päivänä korostuu erityisesti ekososiaalinen sivistys. Ymmärrys ihmisen ja ympäristön välisestä vaikutussuhteesta sekä luonnon ja eläinten kunnioittaminen kanavoituvat toimenpiteiksi luonnon monimuotoisuuden säilyttämiseksi sekä ilmastonmuutoksen torjumiseksi.
Tämä vaatii toimenpiteitä meiltä jokaiselta, ei vain päätöksentekijöiltä. Kansalaiset, järjestöt ja yritykset yhtä lailla tarvitaan tasapuolisesti tuomaan ajatuksiansa esille. Ennen kärjekkään vastalauseen antamista, asetutaan hetkeksi keskustelukumppanin asemaan. Ei uskota jokaista klikkiotsikkoa, vaan pyritään itse löytämään tiedon lähteille. Ja ajatellaan itse, yritetään edes.
