Korkman pitää talous- ja rahaliiton (EMU) kehittämistä finanssipoliittiseksi unioniksi tai kohti keskusjohteista liittovaltiota perusteettomana. Sen sijaan euro tarvitsee tuekseen pankkiunionin, joka sekin on taloudellisesti ja poliittisesti erittäin vaativa hanke.
Korkmanin uusin kirja, Euro – Valuutta vailla valtiota, on ensimmäinen suomenkielinen yleisesitys EMU:n taustoista ja perusteista sekä sen kriisistä ja vaikutuksista.
Kirjoittajan mukaan EMU oli ”ainutlaatuisen rohkea hyppy tuntemattomaan”. Eurotaloa ei rakennettu kivijalalle, vaan rahaliiton institutionaalinen pohja on Saksan ja Ranskan erimielisyyksien takia ohut. Paljon jätettiin toiveajattelun varaan.
– Rahaliitto käynnistyi poliittisista syistä laajana ja heterogeenisena. Kriisin siemenet kylvettiin Maastrichtin sopimuksessa ja rahaliiton koostumuksesta vuonna 1998 päätettäessä, keskiviikkona julkistetussa kirjassa todetaan.
Aluksi euro menestyi hyvin, ja vasta globaalinen finanssikriisi pakotti näkemään, että monien maiden reipas kasvu oli perustunut liialliseen velanottoon.
– Kuplan puhjettua alkoi itseään ruokkiva pankkien ja valtioiden rahoitusongelmien sekä tuotannon supistumisen ja työttömyyden kohoamisen kierre, Korkman summaa.
Hänen mukaansa eurokriisin torjunta on ollut ”haparoivaa, hidasliikkeistä, riittämätöntä, ristiriitaista ja ajoittain kaoottista”.
– Tehtyjä ratkaisuja voi syystä kritisoida, mutta on myös nähtävä, että EMU oli institutionaalisesti kyvytön rahoituskriisin kohtaamiseen.
Vaikka EMU ei ollutkaan hyvä idea siinä muodossa kuin se toteutettiin, sen purkaminen olisi Korkmanin mukaan niin rahoituksellisesti kuin taloudellisesti ja poliittisesti äärimmäisen vaikeasti toteutettavissa.
– EMU:n valuviat on siis korjattava ja rahaliitto on saatava toimimaan.
