Pienet, pyöreäpäiset ja lyhytkuonoiset koirat ovat suosittuja suloisen ulkonäkönsä vuoksi. Äärimmäinen pään muoto voi kuitenkin altistaa koiran vakaville terveysongelmille.
Helsingin yliopistossa tehdyn uuden tutkimuksen tulokset antavat silti myös toivoa: vastuullisemmalla rodunjalostuksella perinnöllisiä sairauksia voidaan usein vähentää.
Eläinvakuutusyhtiö Agrian ja Ruotsin Kennelliiton tutkimusrahaston rahoittamassa tutkimushankkeessa selvitettiin Chiari-tyyppisen muutoksen, syringomyelian ja avoimien fontanellien (kallon luutumisaukkojen) esiintyvyyttä pienillä koiraroduilla. Tutkimus keskittyi erityisesti chihuahua-rotuisiin koiriin.
Chiari-tyyppisessä muutoksessa koiran kallo on liian pieni suhteessa aivojen kokoon, mikä ahtauttaa aivojen ja kaulaytimen liitosaluetta. Tämä voi puolestaan johtaa syringomyeliaan, jossa selkäytimeen muodostuu nestetäyteisiä onteloita, jotka vaurioittavat hermokudosta.
– Tuloksemme osoittavat, että erittäin pienten ja pyöreäkalloisten koirien käyttäminen jalostukseen lisää riskiä sairastua, kertoo eläinlääkäri ja tutkija Anna-Mariam Kiviranta Helsingin yliopistosta tiedotteessa.
Tutkimus osoittaa, että kyseiset vaivat ovat yleisiä useilla suosituilla pienillä koiraroduilla. Tulosten mukaan noin puolet kaikista pomeranian-rotuisista koirista kärsii Chiari-tyyppisestä muutoksesta, ja osuus on vieläkin korkeampi apinapinsereillä, cavalierkingcharlesinspanieleilla ja chihuahuoilla.
Syringomyeliaa esiintyy noin puolella cavalierkingcharlesinspanieleista ja apinapinsereistä sekä noin 40 prosentilla chihuahuoista.
Oireiden riski kasvaa koiran ikääntyessä
Sairaudet voivat aiheuttaa pään ja niskan alueen kipua, mutta myös oireita, kuten haamuraapimista (fantom-kutinaa), liikkumishäiriöitä, levottomuutta ja käyttäytymishäiriöitä. Osa koirista voi kantaa muutoksia ilman selkeitä ulkoisia oireita. Oireiden riski kasvaa usein iän myötä, ja ongelmat yleensä jatkuvat tai pahenevat ajan kuluessa.
Chihuahuaa koskevassa tutkimusosiossa selvitettiin myös avoimien fontanellien eli kallon luutumattomien alueiden esiintyvyyttä. Tulokset olivat hätkähdyttäviä: peräti 92 prosentilla tutkituista chihuahuoista oli vähintään yksi avoin fontanelli.
Tutkijat havaitsivat myös, että fontanelleja esiintyy päälaen lisäksi muissakin kallon osissa, mikä tekee niistä vaikeasti havaittavia ilman edistynyttä kuvantamista, kuten magneettikuvausta. Oireilevilla koirilla oli yleisesti ottaen enemmän ja suurempia fontanelleja kuin oireettomilla.
Tutkimus osoitti, että äärimmäisen pyöreä pään muoto yhdistettynä alhaiseen ruumiinpainoon lisäsi tällaisten fontanellien riskiä. Vaikka avoimet fontanellit itsessään eivät aiheuta sairautta, ne jättävät osan aivoista alttiiksi ulkoisille vaurioille.
Tutkijat korostavat, että tilanne ei ole toivoton. Tulevien sukupolvien sairastumisriskiä voidaan pienentää välttämällä äärimmäisen päänmuodon tai selkeiden oireiden omaavien koirien käyttöä jalostuksessa, suosimalla vanhempia jalostuskoiria sekä tekemällä terveystarkastuksia ennen astutusta.
– Haluamme ymmärtää ongelmien taustalla olevat syyt, jotta voimme havaita ne aikaisemmin, kehittää parempia hoitoja ja parantaa koirien elämänlaatua. Samalla tämä tieto auttaa kasvattajia tekemään perusteltuja päätöksiä ja vähentämään näiden sairauksien esiintyvyyttä pitkällä aikavälillä, Anna-Mariam Kiviranta sanoo.
Tutkimus tarjoaa koiranomistajille, eläinlääkäreille ja kasvattajille arvokasta tietoa siitä, miten riskirotujen terveyttä voidaan tulevaisuudessa vahvistaa pitkäjänteisellä ja vastuullisella jalostustyöllä.
LUE MYÖS:
Huijasitko koiraa? Se muistaa sen