Suomi on maailman kolmanneksi ikääntynein maa, ja yhä pienempi työikäisten sukupolvi rahoittaa sosiaaliturvan.
Euroopan unionin tilastotoimiston ennusteen mukaan Suomi näyttää olevan väestöllisen kuihtumisen kierteessä Itä- ja Etelä-Euroopan kanssa. Ennusteiden mukaan koko Suomen väkiluku vähenee noin miljoonalla vuoteen 2100 mennessä, kirjoittavat työelämäprofessori Olli Kangas Turun yliopistosta ja THL:n tutkimusprofessori Pasi Moisio kolumnissaan.
Jo nyt suurin osa Suomen alueista on väestötappioalueita, vain Uudenmaan ja Ahvenanmaan väkiluku kasvaa.
Suomen tilanne poikkeaa muista Pohjoismaista. Ruotsissa ja Norjassa väkiluvun odotetaan selvästi kasvavan tällä vuosisadalla. Naapurimaiden väestönkasvun on arvioitu syntyvän ennen muuta maahanmuutosta.
– Myös Suomen viime vuosikymmenen väestönkasvu on ollut maahanmuuton varassa. Suomessa on jo pitkään syntynyt vähemmän ihmisiä kuin on kuollut.
Kangas ja Moisio toteavat, että hupeneva ja vanheneva väestö tuottaa isoja rajoitteita yhteiskunnallisten toimintojen ylläpitämiselle.
– Väestön ikärakenteen muutos nostaa vääjäämättä sosiaali- ja terveysturvan menoja, mikä puolestaan heikentää hyvinvointivaltion rahoituspohjaa. On entistä vaikeampaa löytää työvoimaa sosiaali- ja terveyspalveluihin. Erityisen vaikea tilanne on harvaan asutuilla seuduilla, joissa palveluiden saatavuus ja riittävyys on jo nyt ongelma.
Ratkaisut poliittisesti vaikeita
Kankaan ja Moision mukaan väestön ikääntymisen tuottamiin sosiaaliturvan rahoituksen ongelmiin on ratkaisuja, mutta ne ovat kaikki poliittisesti vaikeita.
– Jo nykyisen hyvinvointivaltion etuuksien ja palvelujen ylläpitäminen vaatii ennusteiden mukaan työllisyyden nostamista, verojen korottamista, hyvinvointivaltion rajojen uudelleen määrittelyä tai työperäisen maahanmuuton kasvattamista. Todennäköisesti tarvitsemme kaikkien näiden poliittisesti vaikeiden asioiden toteuttamista, he toteavat.
Kirjoittajien mukaan työperäisen maahanmuuton kasvattamiselle on periaatteessa hyvät lähtökohdat.
– Suomella on hyvä maine: turvallinen, puhdas, tasa-arvoinen, vauras, vähän korruptoitunut, lapsiystävällinen ja kaiken kaikkiaan hyvin toimiva yhteiskunta. Ovatpa suomalaiset jo neljättä vuotta peräjälkeen sijoittuneet ensimmäiseksi maailmanlaajuisissa onnellisuusmittauksissa. Toki haasteitakin Suomella on maahanmuuttajien pitovoimatekijöissä.
Tekijäpulaa voidaan helpottaa nostamalla työssäoloastetta niin elinkaaren alussa, keskellä kuin loppupäässäkin. Ruotsalaisiin 50-64-vuotiaisiin miehiin verrattuna vastaavan ikäisten suomalaismiesten työvoima-aste on kymmenen prosenttiyksikköä alhaisempi. Naisilla ero on viitisen prosenttiyksikköä.
– Elinikäinen oppiminen ja hyvät terveyttä vahvistavat palvelut puolestaan pitävät työkykyä yllä pidempään ja edistävät vanhempien ikäluokkien työssä jaksamista. Euroopan unioni suosittaa jäsenmailleen sosiaalisen investoinnin politiikkaa. Tämä tarkoittaa sitä, että osaamista, kyvykkyyksiä ja yhteiskunnallista osallisuutta vahvistetaan kaikissa elämänvaiheissa ja kaikissa väestöryhmissä, Kangas ja Moisio kirjoittavat.
